Hae tästä blogista

torstai 24. toukokuuta 2012

Turun kuvat ja agilityä

Ora 11,5 vko

Turusta kotiuduttiin sunnuntaina. Kurre oli taas oikein pätevä melko täydessä Turku-Helsinki -bussissa: Pentu nukkui n. puolet matkasta ja loppumatkan, kun ei enää väsyttänyt, tappoi lurvia ja söi luuta. Helsingissä bussi oli vähän etuajassa ja hyvin juoksi mun kanssa aikaisempaan bussiin. (; Sitä bussimatkaa ei enää jaksettukaan nukkua, mutta nätisti siinä mun jaloissa Ora hengaili luun kimpussa.


Maanantai oleiltiin vaan kotona tekemättä mitään kummempia, mulla meni "koulussa"kin kauemmin, kun kävin metsästämässä Oralle uuden pussin ruokaa. Varasin myös pennulle maanantaina eläinlääkärin seuraavalle maanantaille (28.5.), jolloin saa siis 12-viikkoisrokotuksensa. Aloin myös teipata pennun korvia, sisäteipeillä ei ihan pysyneet ylhäällä joten laitoin myös korvien ympärille. Saa nähdä mitä noista tulee, tänään ovat olleet pidemmän aikaa teipit pois ja sojottavat täysin sivuille. :D Onhan ne "pystyssä", mutta ei ylöspäin... Tätä menoa tulee samanlaiset korvat kuin Rudi-mudille, onhan ne ihan veikeät.


Tiistaina meidän agitreeniryhmällä oli työvuoro Ojangon epiksissä. Otin Oran mukaan: n. tunnin verran pentu odotteli kevythäkissä autossa (joka saatiin varjoon + takaluukku ja ikkunat auki) nätisti, jonka jälkeen pääsi ensin seuraamaan sivusta Osmon ja Dustyn tokotreenejä ja treenaamaan vähän itsekin. Olin unohtanut lelun kotiin, joten palkkana toimi metsästä kalastettu keppi. :D Otettiin pentukentällä ensin pari suoraa mustaa putkea, jonka jälkeen tepasteltiin yhden kerran pentupuomin läpi. Kovasti olisi pentu halunnut ylös jäädä katselemaan viereisellä kentällä pujottelevaa borderterrieriä, saa nähdä, tuleeko tuosta maisemanihailija. Vähän oli myös jännää kiivetä korkealle. Jätettiin "puomitreeni" siihen yhteen kertaan, että varmasti jäi positiivinen kokemus. Sen lisäksi laitoin punaista putkea pikkuhiljaa enemmän ja enemmän mutkalle, kunnes lopuksi pentu meni jo lyhyestä u-putkesta. Leikkimällä lopetettiin treenaaminen siihen, jonka jälkeen Ora pääsi vielä vähän riekkumaan Osmon kanssa.


Eilisen kokeen jälkeen jäin koululle tekemään keramiikan töitä, jonka takia oltiin kaverin kanssa meillä vähän normaalia koepäivää myöhemmin. Päivä vietettiinkin lähinnä kokeisiin lukien, joten Ora pääsi vain ihmettelemään "isoa tietä", jonka varrelle saatettiin kaveri bussille. Nykyään autot on jo ihan ok, ihmiset ja koirat on tosi ok, mutta polkupyörät ja prätkät on tosi pelottavia. Taisin mainita saman viimepostauksessakin.


Tänään olikin vähän enemmän menoa ja meininkiä. Mulla oli vapaapäivä: Kahdentoista aikaan lähdettiin Oran kanssa bussilla Helsinkiin, jossa mentiin koulun studioon. Vähän pentu jännätti ulkona ratikoita ja muutama superpelottava pyörä meni ohi, mutta muuten oli tosi reippaasti. Sisälle päästyä koira oli kuin kotonaan: Studio tutkittiin häntä pystyssä vähän heiluen ja kakara oli rento kuin mikä. Se nukahtikin lattialle meidän laittaessa kamoja valmiiksi. :D Yhtään liukas lattia ei jännittänyt ja heti lelun nähtyä oli pentu leikkimässä. Rapiseva taustapaperi oli joskus vähän jännä, mutta ei sekään enempää pelottanut. Kuvauksissa Ora treenasi samalla vähän paikallaoloa, joka alkaakin sujua aika mallikkaasti. Tilannetajuinen mudi kyllä leikki myös taustapaperin päällä, mutta yltiöriehumista ei ollut havaittavissa.



Myöhemmin lähdettiin vielä Elmerin agitreeneihin. Autossa oli Oran ja Elmerin lisäksi Osmo, Valtsu ja Tryffel. Elmeri oli jotenkin älyttömän aktiivisella päällä, joka näkyi myös siinä, että Koda-mittelille ja jopa Osmolle piti käydä kommentoimassa rumasti. En ottanut tällä kertaa Oralle häkkiä kentän laidalle (en halua parsia sitä enää uudelleen kasaan, vaikka viimeksi kentän laidalla ei häkkiä yritetykään tuhota), ja senkin huomasi: Pentu haukkui minkä kerkesi valjaissaan kentän reunalla... Jonkin aikaa ne olivat Elmerin kanssa samassa kohdassa, mutta Elmerillä oli mennä hermo pahemman kerran, joten siirsin E:n toiseen paikkaan. Koska Ora ja Dusty haukkuivat laidalla, otti jopa Elmeri siitä mallia ja lähti myös huutamaan silloin tällöin. Elmeri, joka ei koskaan, ei koskaan sano sanaakaan kentän laidalla... Toivottavasti ei ota tavaksi.


Rata oli aika pitkä: Putkia, hyppyjä, muuri, kepit, puomi. Meidän pääpaino radalla taisi olla takaakierron treenaus kepeille. Luulin, että me vähän oltaisi osattu sitä jo etukäteen, mutta ei. :D Olen varmaan liikaa aina lähtenyt samalta puolelta juoksemaan koiran tahtiin kepeille, joten mun jättäytyminen taakse oli meidän pihatreeneistä huolimatta E:lle ihan käsittämätöntä. Tehtiin muutama eteenmenotreeni keppien alkuun targetilla, ja siitä kun piti kepeille päästä seuraavalla kerralla, E oli vain etsimässä namiaan keppien alusta. Noh, eiköhän tämä tästä.

Kaikesta huolimatta tänään Elmerillä oli vauhtia. Muun radan se meni ihan älyttömän vauhdilla ja taitavasti! Takaakierrot putkeen ja hypylle oli hyvät, pienen hakemisen jälkeen löydettiin myös suora putki - käännös - suora putki -linja ja hyppy-ympyrässä valssit toimi. Puomille juostiin vauhdilla (on ollut ongelmana keinutreenin jälkeen, jota E inhoaa), tosin ensimmäisellä kerralla juostiin läpi (!!), joka ei ole yhtään Elmerin tapaista. Toisella kerralla kiinnitin vähän enemmän huomiota ja tulihan se on2off sieltä hyvin. Valtsu ei aluksi kentän laidalla ollut, joten sekin unohtui häiritsemästä. Tehtiin edelleen rimat alhaalla. Jäi hyvä fiilis! Keppi- ja putkihakuisuus on kyllä talven aikana mennyt vain alamäkeä, nyt yritetään ottaa kiinni taas. Nyt piti ihan rautalangasta vetää pariin putkeen, tosin sitten välillä irtoaa taas tosi hyvin.. No jaa. :D


Video on myös puolesta radasta (tuota ennen oli vinosuora linja 2x hyppyjä, suora putki, toinen suora putki takaisin, hyppy, muuri, keppien takaakierto), kiitos Linnea kuvaamisesta!
Videosta vielä pari sanaa: Puomin jälkeinen hyppy on suuresti mun moka, muistin, että se olisi ollut kauempana ja ohjasin vinoon. :D Eka valssi tuli myöhässä, kameraa lähinnä olevalle putkelle varmistelin läheltä, koska viimeksi ei oikein löytänyt putken suuta. Radan lopussa palkkaan koiran sivulle/taaksepäin, koska suoraan edessä olisi ollut Valtsu (olisi palkannut itse itsensä. (; ). Kannattaa katsoa laadulla 720 HD.


Oran kanssa tehtiin vielä muutamat mutkaputket (täysipitkät!) lelupalkalla, ja meni ihan mahtavan hyvin. Lämppälenkit sekä juuri ennen treenejä että treenien jälkeen oltiin vapaana autoporukan kanssa. Tryffel-valkkari oli Oran mielestä vähän turhan raju leikkijä, mutta muuten uusi tuttavuus kiinnosti.
Iltalenkin jälkeen tehtiin vielä Elmerin kanssa pihalla noita samoja takaakiertojuttuja kepeille kuin treeneissä, ja ihan yhtä surkeastihan se alkuun menikin. :D Muutaman toiston jälkeen alkoi kuitenkin hakemaan älyttömän hyvin ja lopuksi saatiinkin muutama täysin onnistunut pätkä! Ehkä siitä keppienhakutreenistä on sittenkin ollut apua... Lisäksi tein molempien koirien kanssa putkeen irtoamista, Oralla ihan läheltä niin ettei tarvitse ihan suulle asti viedä ja Elmerillä ehkä viitisen metriä putken takaa ja saman verran sivulta. Jasuhan on isäni kanssa ollut nyt jatkuvasti mökillä, joten se viettää siellä onnellisia mökkeilypäiviä. (:


Ja sellainen huomio vielä, että vois toki noita harjakoiriakin kuvata välillä, eikä vaan Oraa... Kuvat vähän yksipuolisia tässä blogissa nykyään!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Paljon kerrottavaa + Ora 11 vko

Paljon kerrottavaa mutta vähän energiaa ja aikaa kertoa. Siispä kerron lyhyesti. Viime viikosta en muista mitään suurempia, joka korostaa sitä, että mun pitäisi muistaa kirjoittaa blogiin useammin. Ehkä tämä loman myötä sitten paranee, kun keksin jostain aikaakin.


10.5. torstaina oli Elmerin agitreenit. Me ollaan taas serkun sekarotuisen kanssa samassa ryhmässä, kuten viime kesänäkin, mutta Elmelle talven tauko ilman serkkupoikaa taisi olla liikaa: Koko koiran keskittyminen meni kentän laidalle tuijotteluun ja jopa kesken rataa pysähdyttiin seisomaan, haaveilemaan ja vinkumaan. Ja mä kun luulin, että kesätreenien myötä E saisi taas lisää potkua treeneihin... Muutaman hyvän pätkän radalta kuitenkin muistan, puomin kontaktille tuli superhyvin. Huono maku niistä treeneistä kuitenkin jäi. Toivottavasti tuo tottuisi pian taas Valtsun läsnäoloon, ei tuosta muuten tule yhtään mitään. Tehtiin rimat alhaalla (toinen pää maassa ja toinen siivekkeen puulla), näin varmaan vielä muutamat treenit jatkossakin, ja jos ei oireita tule niin nostetaan. Seurataan tilannetta.
Treeneissä Ora oli myös mukana, ja pennusta saankin olla ylpeä. (: Pentu oli kevythäkissä kentän laidalla ja nukkua tuhisi siellä, vaikka ryhmässä oleva göötti haukkui suoraa huutoa vieressä. On se melkoinen rento otus. Oran kanssa tehtiin muutamat onnistuneet suorat putket lelupalkalla, jonka lisäksi vaan leikittiin kentän laidalla. Koska meidän ryhmä treenaa perimmäisellä kentällä, oli siellä O:n mielestä turvallista, mutta avoimempaan paikkaan päästyä olikin aika jännää. Treenien päätteeksi käytiin lämppälenkillä metsänlaidan poluilla Valtsu-sekarotuisen (tanskandoggi-mix), Osmo-bc:n (5 kk) ja Dusty-göötin kanssa. Pojilla oli vähän turhan hurjat menot Oralle, mutta pentu oli muuten ihan loistavan reipas. Autossa Ora kulki kevythäkissä ääntäkään päästämättä.


Perjantaina olikin sitten lähtö Kiteelle. Sain kyydin Jokelasta Suskilta, jonne pennun kanssa mentiin junalla (ensin Keravalle, josta Jokelaan). O oli ensimmäistä kertaa elämässään junassa, vaikka aiemmin olikin tarkoitus päästä vähän treenaamaan... Etenkin meno Keravalle oli melkoinen fiasko, tosin ei pennun osalta: Oltiin pennun kanssa molemmat läpimärkiä, sillä matkalla oli alkanut sataa kaatamalla. Junassa Ora ei kuitenkaan ollut moksiskaan, mitä nyt pystyin seuraamaan sitä sen järjettömän tavaramäärän kontrolloimiselta. Ehdittiin aikaisempiin juniin ja oltiin Jokelassa jo puolta tuntia etuajassa, missä vähän kuivateltiin ja käveltiin. Autossa Ora matkusti yksin takapenkillä kevythäkissä (takakontissa Beije ja Aava -holskut ja vieressä boksissa takapenkillä Tessa-australianterrieri). Alkumatkasta muutamat piippaukset kuului, mutta loppumatkan pentu oli ihan hiljaa. Pysähdyttiin kerran kaupassa ja taisi pentu olla yksin autossakin hienosti. Kai se nukkui koko matkan! (: Matkaan vierähtikin reilu nelisen tuntia + matka Jokelaan + pysähdys.


Kiteelle päästyä olikin paljon menoa ja meininkiä. Me majoituttiin Oran kanssa samaan huoneeseen Karitan ja Sallan kanssa, joilla koirina Max-borderterrieri ja Seci- ja Subré-mudit, joista jälkimmäisellä ikää 4,5 kuukautta. Ora osallistui heti ensimmäisen päivän leikkiseminaariin, jossa tokokouluttaja Susanna vähän ohjasi meidän leikkiä oikeaan suuntaan. Leikkitreeneistä kaikkein päällimmäiseksi mulle jäi mieleen se, että leikin on oltava ehdottoman kontrolloitua: Ihminen päättää, millä lelulla leikitään milloinkin ja lelulle opetetaan oma palkallevapautuskäsky. Leikkimisessä Orallahan ei ole ongelmia, vaan taistelutahtoa löytyy ihan hurjan paljon. :)

Yllä vasen Ora ja Subré, oikea Ora ja Jytinä, alla Ora ja Noona

 Jos selittäisin leiristä jokaisen päivän yksityiskohtaisesti, tästä blogikirjoituksesta tulisi äärettömän pitkä, joten en sitä tee. Leiri oli kuitenkin pennulle äärettömän kasvattava kokemus kaikin puolin. Koiria ei pentu pelkää enää lähes lainkaan ja etenkin Subrén kanssa oli pentu painimassa koska vain ja myös Adya-koikkeri ja Max olivat kivoja leikkikavereita. Kovasti Oraa vielä harmittaa, kun ei pysy vanhempien perässä. :D Ihmisiä pentu ei myöskään arasta enää lähes yhtään. Varmuutta on tullut myös näiden kahden viikon aikana ja varmasti myös leirin myötä ihan hurjasti. Kiteellä O oppi myös olemaan välittämättä siitä, että kentällä voi juosta muita koiria ja ne voivat jopa myös haukkua, mutta asialle ei tarvitse tehdä mitään. (;



Yllä vasen: Ora ja Max, vasen ja alla Ora ja Subré

Takaisin kotiin päin pentu nukkui tai ainakin oli hiljaa koko matkan autossa, joskin ensimmäisenä iltana osittain tuhotussa kevythäkissä (jonka jälkeen aina yksinollessaan pentu oli vain suljetun oven takana huoneessa, ja hyvin olikin!). Keran pysähdyttiin huoltsikalla jo aika loppumatkasta, saatiin kyyti ihan kotiin saakka, joten junien kanssa ei tarvinnut enää pelleillä. Kiitos kaikille paljon loistavasta leiristä! Maanantaina nähtiin Muru- ja Ihku -mudeja (Ihku 5,5 kk) ihan tuossa meidän lähellä, eikä ipana pelännyt kumpaakaan ollenkaan. Melko dominoivalta O vaikuttaa jo nyt, mutta osaa kuitenkin helposti alistua tarpeen tullen. Etenkin Ihkun kanssa Oralla oli oikein kivat painit. :D 


 Tiistain mä vietin koulun pakollisessa teatterissa Helsingissä, ja Ora oli mun äidillä "hoidossa". Oli kuulemma osannut käyttäytyä. :) Torstaina sitten lähdettiinkin pennun kanssa siinä aamupäivällä junalla Helsinkiin ja sieltä bussilla Turkuun päin. Junamatka nukuttiin mun jaloissa. Helsingin vilinä hieman jännitti, etenkin kaikkein kovaäänisimmät asiat (mm. kovaääniset katusoittajat ja mopot/prätkät) olivat pelottavia, mutta ihan yllättävän hienosti ipana käveli Helsingin keskustan läpi (rautatieasema-Kamppi)! Bussissa jonkin aikaa pentu jaksoi tappaminitaljaansa ja jäytää luuta, mutta loppumatkan bussissakin pentu vaan nukkua tuhisi rentona kyljellään retkottaen jaloissa. Ihan loistava kakara!

 
Täällä Turussa ollaan nyt hienosti sopeuduttu neljän koiran laumaan (kolme japaninpystykorvaa (Kiia, Kaiku ja Lego) ja yksi x-rotu (nöffi/collie Sissi)) ja nuorimman japsin kanssa on kivaa painia. Myös Vinka-siskoa, joka asuu tässä ihan lähellä, ollaan treffattu nyt jo kaksi kertaa. Kovin on molemmat ipanat temperamenttisia ja pari kertaa kuulosti leikit vähän turhan totisilta, mutta yleisesti ottaen oikein nätisti ovat molemmat olleet ja leikkiäkin riitti.
Tänään käytiin myös Lego-japsin kanssa pikaisesti rannalla (Ora taisi vahingossa mennä kerran veteen mahaan saakka) ja illalla "pellolla" nähtiin jo rättiväsyneenä Velmu ja Waltsu -colliet ja Uuno-bostoni, joiden kanssa ei kylläkään ehditty eikä jaksettu enää riehua. Vähän oli pelottavan isoja collieita, mutta nopeasti pentu jo oli jopa äänessä ja häntäkin pystyssä. Turun kuvia tulee myöhemmin, kunhan pääsen kotiin.




Olisi ihan superpaljon kuvia muokattavana kaikkialta, joten saa nähdä, mihin mun koeviikon aika menee. Saa nähdä myös nouseeko Oran korvat ollenkaan pystyyn, ovat edelleen tosi lörpöt. Koska se H olisi näyttelystä joskus ihan kiva saada, niin voisi koittaa ensi viikolla vähän teipata, jos auttaisi yhtään mitään. Tänään kakara sai myös matolääkkeen, maanantaina pitää varata eläinlääkäri rokotuksia varten.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Ora 9 vko kuvin

+ Jasun profiilikuva. Elmerillä oli vähän kylmä tossa vaiheessa, joten siitä ei kuvaa. Jennylle kiitos kuvaamisesta!





Making of (ei, se ei osaa vielä seistä):





Ora 9 vko



Ora löytyy nykyään myös KoiraNetistä. :) Rekisteripaperithan laitettiin menemään Kennelliittoon vasta melko myöhään, sillä kyseessä oli kaksoisastutus ja DNA-testien tulokset tulivat aika myöhään. 9-viikkoiskuvaa ei vielä ole, mutta yritän saada sellaisen tänään.

Muutamia toteamuksia Orasta sen ollessa ollut viikon kotona:
- Ora on iso. Tosi iso mudilapseksi. Punnituksiin en nyt luota, kun vaa'an patterit paljastuivat todella tyhjiksi; Pitää tänään kokeilla uudelleen patterienvaihdon jälkeen, näyttikö se ihan metsään vai oikein. Mutta tosi suurikokoinen tuo silti on.
- Oralla on lörppäkorvat ja tosiaan toivon, että ne itsekseen nousisivat pystyyn. :D Ei mua periaatteessa luppa-/taittokorvainen mudikaan haittaisi (joita ei todellakaan ole ennestään montaa), mutta olisi silti ihan kiva saada sieltä näyttelystä edes se H.
- Ora on tosi varovainen uusien asioiden kanssa. Se tarvitsee aika paljon aikaa kaikkeen totuttautumiseen.
- Oralla on jo nyt hurja ponnistuskyky. Muutama päivä sitten löysin sen mun sohvalta (tosin vain yhden kerran, ei sen jälkeen) ja tänään aamulla se kiipesi lattialla olevan tyynykasan kautta mun sänkyyn.
- Ora on älyttömän sopeutumiskykyinen. Toissapäiväinen lenkki venähti puoleentoista tuntiin ja eilinen kahteen, mutta en silti nähnyt pennussa minkäännäköisiä väsymyksen merkkejä; Nyt taas kun en jaksanut heti aamulla aktivoida pentua, se hetken riehui ja nyt nukkuu täyttä kyytiä.
- Ora on ÄÄNEKÄS. Jos se ei vingu, se murisee, haukkuu tai ölisee. Haukkumisen yritän kitkeä sisällä kokonaan pois, ulkona turhanpäiväinen räksyttäminen on kiellettyä (jos lähtisin ulkonakin nollalinjalle, olisin saman tien tuhoon tuomittu).
- Ora on yllättävän nirso. Kyllä se ruokansa syö - jos ei ihan ekalla kerralla niin sitten ihan hetken päästä (kun en ole vielä ehtinyt ottaa kuppia pois), ja sitä saa kyllä koulutettua nameilla, mutta hirveällä ahneudella ei kyllä varsinkaan nameja syödä.
- Ora on älytön lötköpentu. :D
- Ora uskoo aika hyvin kun kiellän sitä. Ainakin vielä.
- Ora on haastava kuvattava, koska joko se on mun jaloissa, hyppii kameraa päin tai poukkoilee sinne tänne
- Ora kutisee edelleen mun silmään vähän normaali enemmän, tosin huomattavasti vähemmän kuin mulle tullessaan. Pitäisikö vaihtaa ruoka?
- Se näyttää ainakin mulle ihan samalta kuin viikko sitten. :)


Elmerillä on ihan älyttömästi virtaa kun sen kanssa uskaltaa jotain tehdä. Ollaan tehty reippaan pituisia lenkkejä ja pihalla ollaan treenattu muutaman kerran irtoamista kepeille (mä jään keppien taakse ja koira menee edeltä). Aiemmin se on ollut keppien kanssa lähes ainut Elmerin ongelma silloin kun se on agi-moodilla, ja pienen treenin kanssa se näyttää oppivan totakin ihan älyttömän nopeasti. E kuuntelee pieniä kieltoja myös tosi hyvin, eli voidaan treenata targetin kanssa aika hyvin ilman apukäsiä. Tosi keppivarmahan tuo on, joten eiköhän toikin ala sujua. :) Torstaina alkaa meidän ulkotreenikausi ja voitaisiin kyllä mennä treeneihin, kun E on ollut sen verta hyvällä mallilla. Rimat vaan alhaalla ja pyritään tekemään vähän vähemmän rajusti.


Toissapäivänä käytiin Oran kanssa kahdestaan pidemmällä lenkillä. Aluksi oli tarkoitus mennä vain käymään metsässä, mutta seikkaltiin sitten siellä aikamme (aika huonosti Ora uskaltaa mennä kauas musta paitsi tarpeilleen) ja takaisin tielle päästyämme vierestä meni sopivasti bussi, johon hypättiin kahden pysäkin välin verran. Aika kauhuissaan pikkulikka oli, mutta ei sentään tärissyt tai mitään mukissut. Lopulta kotiin päin kävellessä törmättiin vielä puolivuotiaaseen pomeranian-tyttöön, joka oli aluksi mudin mielestä kovin pelottava: Juteltiin siinä omistajien kanssa niitä näitä, ja Orakin rohkaistui sitten heti, kun lähdettiin kävelemään samaan suuntaan. Hiekkatielle päästyä oli Oran mielestä suuri vääryys, että hän oli lyhyessä remmissä ja pomeranian fleksissä, niin hurjasti se olisi (kovan äänen kanssa!) halunnut leikkijahdata itseään pienempää puolivuotiasta. Toinen vain lopulta pakeni hurjaa hirviömudia, ei kuulemma ollut tottunut noin kovasti ääntelevään leikkikaveriin.. :'D

Saman efektin sai aikaiseksi kaveri poikaystävänsä kanssa carinterriereineen (Mari ja Ronja): Ensin kovasti jännättiin, sitten uskallettiin jo mennä jonkin verran ja pieni pätkä samaa matkaa lenkillä mentyä oli Ora jo kovasti leikkimässä murinan kera terriereiden kanssa. Lenkeillä ollaan myös nähty parit tutut (ihmiset siis), joihin on myös loppujen lopuksi tutustuttu varovasti ihan hetken totuttelun jälkeen. Suoraa päätä kenenkään vieraan syliin Ora ei juokse.


Eilen kävin pitkällä remmilenkillä kaikkien kolmen kanssa: Mentiin totuttelemaan lapsiin ja ääniin läheisen koulun kentälle. Oran "arkuuden" huomioonottaen meteli nousi loppua kohden kyllä ihan liian kovaksi (olen ollut samalla paikalla tokoilemassa Elmerin kanssa useasti, eikä siellä ole koskaan ollut noin paljon porukkaa!), mutta pienen leikkipätkän neiti uskalsi ottaa ja loppua kohden häntäkin nousi pikkuhiljaa. Sieltä mentiin sitten vielä päiväkodin pihalle vähän rentoutumaan (ei poikkeuksellista meteliä), ja siellä mudi kyllä jo veti omaa rallia. Pitää jatkossa rohkaista Oraa irtoamaan musta, nyt hakee hirveästi turvaa ja palaa jalkoihin vähän väliä.


Yksinolotreenit ovat olleet huomattavasti parempia kuin aiemmin, nyt ääntely ei ole enää sekopäistä huutoa vaan pikemminkin ärsytys-ölinää. Pienet ajat Ora osaa olla jo ihan hiljaa. Ei tuo vieläkään lähelläkään täydellisesti osaa olla yksin, mutta en kyllä sitä odotakaan. Kyllä tässä ollaan kuitenkin jo lähellä voiton puolta.
Lisäksi istuminen sujuu nyt äärettömän hyvin, paikallaolo ollaan hoksattu ja eilen tehtiin muutamia poispäinkäännöksiä kepin avulla (ihan vain muutama onnistunut käännös). :)

Tulipa taas paljon tekstiä, pahoittelen ja kumarran sille, joka luki kaiken. :D