Terapia- ja tokokoirana

Ora 16,5 vko (27.6.12)

Täällä Lahdessa Ora on päässyt mun mukana pitämään seuraa 85-vuotiaalle naiselle Lahden keskustaan. Ma-to joka päivä aamusella ollaan lähdetty bussilla ja kävelty kerrostaloasuntoon, jossa Ora on hurmannut täysin. "Voi, kuinka kiltti, rento ja hiljainen koira se on!". Niinhän sitä luullaan. :D Hitaammanpuoleiset ulkoilulenkit vanhan naisen kanssa ovat olleet samalla Oralle hyvä tapa tottua siihen, että remmilenkillä ei mennä aina tasaista reipasta tahtia, vaan vauhti pitää määritellä ihmisten vauhdin mukaan.
Maanantaina treffattiin Oran kanssa Subré-mudia, jonka kanssa oli hurjat juoksuleikit (saa nähdä tuleeko kaksi noin temperamenttista ja dominoivaa narttua toimeen enää aikuisiällä) ja myöhemmin samana päivänä O pääsi taas tekemään pari ruutua kentällä. Lisäksi metallikapulaa se on nostellut, purkin päällä -perusasentoa ollaan naksuteltu (siihen tulokseen, että nyt pentu pyörii jo ihan kiitettävästi) ja pari tunnarikapulaakin kakara haki tyynykasasta. Älkää kysykö, miksi alle 4-kuinen pentuni tekee ruutua ja metskua, vaikkei edes perusasentoa osaa...

Tiistaina Ora kävi ensimmäistä kertaa kunnolla uimassa, tosin pienen pyörähdyksen jälkeen ei mennyt enää uudelleen. :D Keskiviikkona pääsi mukaan myös tokotreeneihin, joissa kakaran kanssa lähinnä opeteltiin hiljaista odottelua kentän laidalla. Kokeiltiin yksi pidempi pätkä naksun avulla, jolla kakara taisikin paremmin tajuta, mitä siltä odotetaan. Naksutin on tuon pennun kanssa kyllä äärettömän tärkeä ja kätevä kapistus. Hiljaaolon lisäksi tein muutamat poispäinkäännökset ja metallikapulalla koitin leikkiä (nyt vähän vierasti enemmän, olisiko ollut kylmä kapula). Eilen yökylään tuli myös Minttu-sheltti omistajineen. Tänään illemmalla on lähtö kotiin, ja huomenna O pääseekin Kiira-belgin omistajan luokse hoitoon la-su Priden ajaksi. Su illalla tai ma aamulla ajattelin alkaa teipata tuon korvia, ovat painuneet nyt entistä luppakorvaisempaan puoleen... Höh, ja mä kun sanoin, etten halua teipata ollenkaan. |:

Edit/ Ai niin, tehosterokotuksen (4-rokote) ja rabieksen Ora sai 26. päivä tiistaina aamulla mulle ennestään vieraalla eläinlääkärillä Lahdessa. Kehui kovasti tyttöä eikä mitään huomautettavaa löytänyt. Vaaka näytti vain 7,8 kiloa, joka tarkoittaisi sitä, että tuo olisi _laihtunut viikon aikana... Ruokamäärää olen lisännyt ja katsoo nyt meinaako tuo aloittaa kasvupyrähdyksen vai tyssätä kasvuaan. :"D Lähespä sisäsiisti tuo on myös, joku vahinko saattaa vielä käydä ovelle, jos en muista päästää ulos.

Agia ja naksuttelua

Pikakelauksella:
Torstaina käytiin aamulla Martta-göötin ja Minni-cockerin kanssa Ojangossa. Kouluttajan lomailun takia tämän viikon ohjattu Elmerin agi oli peruttu: Ensi viikollakaan ei ohjattuihin päästä, koska olen töissä. Ehkä sitten sitä seuraavalla viikolla... Lämppä- ja jäähdyttelylenkeillä bussille ja takaisin nuoriso riekkui omiaan ja kuralätäköt löydettiin - Ora jopa ui ensimmäistä kertaa, ihan lyhyen matkan tosin ja luultavasti vahingossa. :"D

Agikentillä tehtiin Oran kanssa ensimmäistä kertaa siivekkeiden välistä "hyppyjä" rimat alhaalla, ja kyllä on tainnut olla ohjaustreeneistä apua, kun pentu tajusi jutun tosi nopeasti. Vähän tulee kyllä jalkoihin vielä, tietenkin. Tehtiin myös ihan pientä ratapätkää (u-putki, hyppy, hyppy, suora putki, hyppy). Elmerin kanssa tehtiin pari pientä vauhtiradanpätkää, jonka lisäksi sylkkäreitä putkeen, takaakiertoja ja kaseja, keinua (jota koira on pelännyt koko ikänsä) ja takaaleikkauksia kepeille. Kepit oli Elmerille haastavasti A-esteen vieressä, jonne poika olisi koko ajan ollut menossa... Kontakteja otettiin myös muutama.

Lähes suoraan treeneistä oli taas lähtö Lahteen, josta takaisin jo perjantaina. O pääsi taas vähän riekkumaan Kidan ja Taran kanssa (jotka eivät olleet ihan samaa mieltä Kurren kanssa) ja sai opetella myös vähän yksinolemista meidän maastoillessa hevosten kanssa. Ei se vieläkään ole hiljaa... Huomattavasti hiljempaa kyllä kuin alkuun, mutta treeniä, treeniä. Oralle naksuteltiin myös vähän noutoja tunnarikapulalla ja sen jälkeen metskulla. Mähän olen opettanut tuon tuomaan jo lelut mulle, joten kapuloiden tuominen oli Oralle aika luontaista. Metallikin nousi suuhun pienen mietinnän jälkeen, ei taida tulla isoa ongelmaa noiden kanssa jatkossa (jos koskaan päästään tokossa sinne asti)!

Kotona ollaan naksuteltu perusasentoa. Opetan perusasennon alustan avulla (tällä hetkellä matala piparipurkki, heh): Etutassut purkille (jonka Ora osaa nyt), pyörimistä etutassut purkilla (pyörii jo kun vähän houkuttelee) ja siitä sitten alustan häivytys pienempään ja lopulta pois -> pyörimällä "törmäys" jalkoihin perusasentoon. Saa nähdä miten tulen onnistumaan. Tokohan mulla ei ole se päälaji, mutta kisoihin olisi silti kiva päästä joskus ALO korkkaamaan. :D



Tänään on jälleen lähtö Lahteen (enhän mä nähtävästi muualla enää käykään. :D), ensi viikon ma-to olen siellä pitämässä seuraa yhdelle vanhemmalle naiselle. Ora pääsee mukaan terapiakoiraksi. ;)

Ora 15 vko, koiratreffejä

Ora 15 vko ja luppakorvapuoli © Erica Österholm

Heipparallaa, täällä kirjoittelee taas laiska bloggaaja! :D En muista yhtään mitä me ollaan tehty tai minä päivinä, onneksi vähänkään "erikoisemmissa" jutuissa mulla on aina kamera mukana, joten kuvista näkee ja muistelee aika hyvin. Ei vaan ole kovin montaa saumaa (muka...) ollut blogia kirjoittaa, nyt neiti Energiahirviö koisii oikein onnellisen näköisenä mun oikealla puolella sängyllä. Pitäisi aina kirjoittaa ylös kaikki tekemiset, onnistumiset ja epäonnistumiset ihan tulevaisuuttakin varten, että jatkossakin jaksaisin pitää jonkinlaista treenipäiväkirjaa.

Viime blogikirjoituksesta on vierähtänyt 1,5 viikkoa. 9. päivä treffattiin pikaisesti Vinna-auspaita (ja sitäkin pikaisemmin Nelli-villistä ja Anni-bichonia), kakaroilla oli oikein kivaa. Muistan vain sen hirveän kuraveden löyhkän, kun päästiin Oran (ja poikienkin, jotka oli mukana) kanssa kotiin. Pitää tunnustaa, etten ole pessyt Oraa kertaakaan sen mullaoloaikana, mutta tuolloin oli pakko pestä vedellä tosin, jolla silläkin haju lähti ihan kiitettävästi.

10. päivä sunnuntaina oli Takkutukan V-pentueen pentutreffit. Pukinmäestä Vauhdin emäntä Mari otti meidät kyytiin ja päästiin pentuja treffaamaan kasvattajan tiluksille Sammattiin. Kaikki seitsemän olivat paikalla, mahtavaa, kun meillä on näinkin yhtenäinen pentuporukka! Oran mielestä ensimmäiset 1-2 tuntia kaikkein kiinnostavinta olivat pihalta löytyvät luut, joita pitikin oikein urakalla metsästellä, mutta malttoi neiti vähän leikkiäkin. Vaikka Ora on mudiksi ihan... no, tosi iso, oli osa sen sisaruksista vielä suurempia. Ora taisi olla toiseksi tai kolmanneksi pienin katraasta. Vain yhdellä pennulla (Praha-siskolla) oli noussut korvat kunnolla pystyyn, Vinka tuli hyvänä kakkosena, vaikkei silläkään ihan pystyt vielä ole.

Treffien loppupuolella (kaksi pentua oli ehtinyt jo lähteä) tehtiin neljälle pennulle namijäljet niittynurmikolle, ja väsymyksestä huolimatta Ora jaksoi keskittyä ihan mahdottoman hyvin eikä nokka tainnut kuin kerran nousta maasta! Hyvin jäljesti koko matkan ja kun pennut päästettiin taas vapaaksi, meni Kurre omatoimisesti jäljestämään kahden veljen keskenjääneetkin jäljet. Pitää mun ehkä sittenkin treenata jälkijuttuja enemmänkin, kun tuntuu olevan niin lahjakas kaveri kyseessä... Aiemmin olin tehnyt Oran kanssa kyllä nenänkäyttötreenejä paljonkin, jonkun supersuperlyhyen namijäljen olen aiemmin tehnyt ja Neahan teki myös jonkun pienen namijäljen, mutta sen enempää ei olla tehty. Kuvia treffeiltä
Seuraavat pentutreffit ovatkin jo suunnitteilla alle kahden kuukauden päähän ja syyskuun alussa olisi ehkä mahdollista päästä lampaille tutustumaan. (:

© Ritva Mikkonen

Viime viikon tiistaina oli lähtö Lahteen Kida-auspain ja Tara-tollerin luokse. Ora kulki junalla ja sopeutui uuteen taloon kuten yleensäkin, eli mitään paineita ei ottanut. Lahdessa O pääsi mm. tallille, jossa todettiin, ettei Kurre kunnioita hevosia pätkän vertaa... Mun ollessa hevosen selässä (ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen!) Ora oli hyppimässä hevosen jalkoihin (ja varmasti olisi hyppinytkin, ellei olisi ollut hihnassa) ja kerran se taisi haukullakin komentaa (tai mielestään paimentaa) hevosta. Laitumella mun sylissä olikin jo vähän jännempää, kun ainakin neljä hevosta tunki uteliaana turpansa pennun luokse samaan aikaan... :) Kun oltiin jo tallilta lähdössä pois, pöllähti paikalle yhtäkkiä neljä koiraa (iso laumanvartija, ranskanbulldoggi, pieni terrieri ja iiihan pentu rottweiler), jotka saivat Oran aika hurjasti jännittämään. Ei tosin mikään ihme, kun juuri oli tottunut yksinäiseen tallikoirailuun, ja sitten yhtäkkiä olikin lauman keskellä. :D

Pientä treeniä tehtiin myös yhtenä päivänä kentällä, ihan noin pari paikallaoloa ja koska ruudun nauha ja tolpat oli Kidaa ja Taraa varten kentän toisessa päässä, tehtiin pari ruutuuntutustumistakin. Hienosti Ora lähti kuolleen lelun luokse ruutuun ja leikkiessään vei lelun ruudun keskelle ja jäi sinne maahan sitä repimään. Tuskinpa se sitä tajusi, mutta näytti tosi osaavalta. ;) Lahdesta tultiin kotiin perjantaina keskipäivän aikoihin ja perjantai lähinnä lepäiltiin, pentu vaikutti kovin väsyneeltä rankan reissun jälkeen. :"D

Lahden reissun jälkeen oltiin ihan vaan kotona pari päivää, mitä nyt kentällä käytiin pari kertaa ja lenkkejä vedeltiin. Jotain uusia temppujakin oon O:lle opettanut (vähän laiskasti tosin, ei mun mielestä ole tärkeää opettaa mitään "ylimääräistä" vielä näin nuorelle), perusasentoa on pitänyt ottaa, mutta on jäänyt... Vähän on pentu alkanut koetella rajojaan esimerkiksi hihnassa vetämisen ja luoksetulon kyseenalaistamisen kanssa, mutta eiköhän se siitä. Koirille ollaan myös keksitty alkaa haukkua... Myös lapsia katsotaan vähän epäilevästi ja sen takia onkin ollut tosi hyvä, että tässä meidän lähistöllä asuu hirveitä laumoja pieniä, monenikäisiä lapsia. Yksi päivä kentällä treenatessa muutama pieni poika heitteli innoissaan Oralle palloa (O muuten tuo heitetyt lelut automaattisesti takaisin luokse hetken päästä!), joka oli tosi hyvä, ja tänään hurjan kolisevalla potkulaudalla luokse tullut pieni tyttö sai vähän pentua siliteltyä pienen maanittelun jälkeen. Oli tosin tyttö vähän närkästyneen näköinen, kun ei ollutkaan yltiösosiaalinen koira. :D

Maanantaina aamulla käytiin pitkällä metsäriekkumislenkillä Kiira-belgin ja omistajan/(-jien) kanssa, vähän meni turhan "minun keppi, sinä et saa" -meiningiksi, mutta tosi hyvin nuo tulevat toimeen ja leikkivät. Myöhemmin samana päivänä piti samalla kokoonpanolla mennä käymään Koivukylässä mätsärissä, mutta paikallepäästyämme meidät käännytettiin takaisin: Myös turisteilla olisi pitänyt olla voimassaolevat kaikki rokotukset (ja Orallahan ei ole vielä tehosteita + rabies saamatta, ajan olen varannut Lahteen ensi vkon tiistaille). Lähdettiin sitten sieltä käymään Kiiran porukoiden vanhempien luona leikittämässä aidatulla pihalla Oraa, Kiiraa ja villakoiramix Prinssiä.
Eilen oli myös pentutreffailua, tavattiin tuossa ihan meidän nurkilla 13 vko keskikokoinen villakoira Laika, 9 vko espanjanvesikoira Temppu ja 4 kk keeshond Terra. Kuten oletinkin: Ora oli muille pennuille vähän turhan raju ja sitä ärsytti vietävästi, etteivät muut olleet yhtä riehakkaita. :"D Kävi useampaan otteeseen kiroilemassa naamalla... Laikan kanssa saivat kyllä muutamat juoksupainit aikaiseksi ja yhteen otteeseen Terrakin oli juoksemassa kepillistä Oraa kiinni.

Tämä päivä me kulutettiinkin koulukavereiden kanssa piknikillä Tervasaaressa, koirakokoonpanolla Ora, kääpiösnautseri/villakoira -mix Happy ja rescue-mix Rosco. Sai kyllä taas olla ylpeä pennusta, kulkee Helsingin vilinässä täydellisesti ja isosta ihmismäärästäkään ei välitä yhtään mitään. Muutamalle koiralle Kurre pääsi taas haukkumaan, mutta uskon sen olevan epävarmuutta, jonka saa helposti kitkettyä pois ajan kanssa (tai sitten ei). Huomenna on tiedossa omatoimista agitreenailua Ojangossa ja päivällä taas Lahtea kohti! Ensi viikon olenkin siellä töissä.