Mökkeilyä, koirakavereita ja pk-juttuja

Viikon verran taas aikaa mennyt. Viikko sitten perjantaina päivä oli Oran puolesta pyhitetty Kiira-belgille, jota treffattiin keskipäivän maissa meidän molempien lähimetsässä. Tuolla on niin paljon erilaisia polkuja, ettei sitä kovin paljoa minnekään muualle kaipaakaan lenkkeilemään, kun kerta paikka on molemmille ihan naapurissa. Iltapäivällä mentiin vielä Jennyn Kiiran ja samassa taloudessa asuvan, Erican Neira-nahkacollien (8 vko) kanssa uimaan Firalle. Jälkimmäinen reissu ei Oran puolesta ollutkaan niin onnistunut, koska heti alkuunsa rannalle päästyä meidän luokse rämähti suurikokoinen saksanseisojauros, joka ilmeisesti järkytti pienen neidin elämää niin, että oli koko loppuajan aika paineissa. Harvemmin Oralle käy noin, mutta ilmeisesti juurikin suuret "ihan vaan jostain" pöllähtävät koirat saavat aikaan Orassa tuon reaktion. Ei tuo ole siis yhtään koirapuistokoira... Pääsi Kurre kuitenkin uimaan, eikä antanut pienenpienlle Neirallekaan yhtään kyytiä, lähinnä oli kokonaan välittämättä pikkupennusta, joka yritti olla superreippaasti belgin ja mudin mukana.

Lauantai taisi olla vaan lepäilypäivä, ainakaan en ole mitään kirjoittanut siitä päivästä ylös enkä ole kuviakaan ottanut. Kävin kuitenkin kaikkien kolmen oman talouden koiran kanssa metsässä mustikoita keräämässä, joka osoittautui Oran kanssa melko hankalaksi, kun pentu oli jatkuvasti syömässä mustikoita mun löytämistä apajista. Syö siis mustikoita suoraan puskasta aina kun vaan saa tilaisuuden. Hassu koira.

© Linnea Skogberg

Sunnuntaina aamupäivällä mulla oli lähtö Mäntsälän kr:ään treffaamaan ja kannustamaan tuttuja ja Ora sai jäädä kotiin itsekseen yhteen huoneeseen. Neljä tuntia tuo oli kuulemma ollut täydellisen hiiskumatta. Hyvä siinä mielessä että on muitakin ihmisiä kotona kun Ora on "yksin", saa varmuuden siitä, onko se hiljaa vai ei. (: Illalla Orakin pääsi toimintaan mukaan, kun lähdettiin Linnean & Osmon ja Valtsun kanssa Hakunilaan tekemään nurtsijälkiä. Me ollaan muutamia namijälkiä oman pihan nurmikkoalueille tehty (niillä kun ei paljoa muuten kävellä) ja on mennyt ihan hyvin. Oralla taisi olla liikaa energiaa, kun touhu meni aika sähellykseksi, ja kuten aiemminkin olen pannut merkille, Ora on alkanut jäljillä poikittaa aika pahasti. Koiran sivulla on vaikea olla yhtään ohjeistamassa ja takanatullessa taakse jääneet namit on vaikea peittää, ettei koira palaa takaisin päin. Kun lyhyet jäljet oli kaikille koirille tehty, seuraan liittyivät Riitta & Fiilis ja Kenzu, Nea & Dusty sekä Nora & Vinna. Pyörittiin varmaan reippaan tunnin verran Hakunilan urheilupuiston poluilla ja lauma tuli kivasti toimeen. (:

Maanantaina käytiin taas kimppalenkillä, tällä kertaa Keravan Keinukalliolla mukana Linnea & Olavi ja Osmo, Nea ja Dusty ja Nora ja Vinna. Keli oli vähän sateinen, jonka takia kamera jäi kokonaan kotiin. Vinnan perässä vaihteeksi kuraojassa käynyt Kurre pääsi vielä kotiintullessa tekemään jäljen omalla pihalla, sillä halusin kokeilla, toimiiko koira paremmin vähän väsyneenä. Ja johan jaksoi taas keskittyä! Oman ja koiran väsymyksen takia tein vähän lyhyemmän jäljen ja hyvin meni koko matka. Jee. :)

Tiistaina olikin lähtö mökille Hirvensalmelle isän ja isovanhempien kanssa, kaikki kolme talouden koiraa mukana. Oran eka kerta, ja tosi hyvin pysyi pihassa ja kävi välillä tontin sisällä metsäseikkailuilla, rymyten jonkin ajan päästä takaisin. Uimaan Ora pääsi järveen (tosin ensin rantaan lyövät aallot olivat hurjia hirviöitä, jotka piti syödä ja pelottaa pois haukkumalla) ja hurjan kivaa näytti pennulla olevan. Pientä tokoilua tehtiin, mutta tuntuu tuo perusasento purkin avulla edistyvän hirmu hitaasti. Ora pyörii kyllä, mutta ei koskaan puolta kierrosta enempää eli en saa sitä pyörimään selkä muhun päin. Saa nähdä mitä tuonkin kanssa teen. Eilen mentiin myös veneellä käymään Linnean porukoiden mökillä, ja Ora nukkui koko venematkan ajan veneen sisäosassa (keulassa). Kivat painit niillä oli taas siellä Osmon kanssa.

Tänään käytiin taas Noran ja Vinnan sekä Nean & Dustyn ja Emman kanssa lenkillä tuossa Tuusulan rajalla metsissä, ja pääsivät kaikki koirat Emma-mummoa lukuunottamatta tekemään haun alkeita etsimällä meitä lyhyen matkan päästä piilosta. Ora lähti tosi hienosti Noran perään kiven taakse, tosin todellisuudessa se lähti varmaan nakin perään. Ahneudesta on apua... :D Tänään illalla on tarkoitus mennä vielä saman porukan + Linnean ja Osmon kanssa jälkiä tekemään taas Hakunilaan, ihan loistavaa, kun meillä on näin kiva ja aktiivinen oma pieni porukka!

Reissausta

14. päivä lauantaina oli Oran kasvattajan kasvattitreffit Sammatissa. Oran veljen omistajan Marin kyydillä päästiin paikalle, jossa olikin yllättävän paljon mulle vieraita naamoja. Koirasukulaisuudet ovat äärimmäisen hankalia, mutta jotenkin tulkittuna paikalla oli mm. Oran täti Manna, puolisedät Teuvo ja Hauru, puolitädit Kiró ja Manta ja sisarukset Velmu, Vauhti, Mainio ja Vinka. Näiden lisäksi sisarukset Veikko, Taika ja Jakke sekä unkarintuonti Rimma ja kroaatti Eppu. Ora sai treffien aika alussa vähän turpiinsa mudimix Miskalta, joka taisi järkyttää neitiä niin pahasti, että Kurre oli oikein säyseä koko loppupäivän. Kerta se on ensimmäinenkin, että se oikeasti "säikähtää" jotain pidempiaikaisesti! Vanhemmille koirille ohjelmassa oli paimennusta, pennut saivat vain riekkua pihalla. :) Takaisintulomatka oli aika mielenkiintoinen: Saatiin kyyti Lohjalle, josta juuri myöhästyttiin bussista, ja seikkailtiin sitten Lohjan keskustassa vajaa tunnin verran odottaen seuraavaa. Oltiin joskus puoli kahdentoista maissa kotona Oran kanssa. Ehkä mä kesän loputtua saan sen ajokortin sitten, helpottaisi elämää huomattavasti...

Sunnuntaina ei enää treffien toiselle päivälle ehditty, vaan lähdettiin jo heti aika aamusesta junalla Lahteen. Lahdessa ehdittiin pyörähtää ennen kuin sullouduimme Maijan ja Kidan kanssa autoon kohti Joensuuta. Joensuussa oltiin sitten muutama päivä majoittuneena Minttu- ja Meela sheltin Lauran ja Hupsis-lapinkoiran Annan kämppään. Lauma tuli oikein kivasti toimeen. (: Maanantaina oli agitreenailua, tosin Kurre jäi Annan kanssa "kotiin" (oli kuulemma haukkunut aika hurjasti, ei tainnut Anna olla vielä tarpeeksi tuttu...) ja tiistaina tokoiltiin vähän isommalla porukalla (oma lauma, Brandy-auspai, Isla ja Cara -sheltit, Zin-pyrri) vesisateessa. Oran kanssa keskityin vain katsekontaktin säilymiseen, vaikka oli paljon treenaavia koirakoita ympärillä. Pakeneminen heti katseen herpaannuttua näyttää tällä koiralla ainakin toistaiseksi toimivan. Oraa myös selkeästi vähän inhottaa märkä maa, joten tapeltiin ihan perus istumisen kanssa märälle hiekalle... Keskiviikkona iltapäivällä lähdettiinkin ajamaan jo takaisin Lahteen päin, mukana oli omien lisäksi Meela, joka vietiin torstaina iltapäivällä Nummelaan, josta se lähtee näyttelyyn. Lahdessa Meelaa ja Oraa piti useampaan otteeseen rauhoitella, kun kakarat (Ora 4,5 kk ja Meela 14 kk) olisivat vain painineet ja painineet. Kivahan se on, että tulevat hyvin toimeen ja pitävät toisistaan, mutta molempia selvästi jo väsytti ja jossain välissä näytti siltä, että Meela taitaa lähteä karvattomana ja kuolaisena näyttelyihin...

Tänään oli vielä Elmerin agitreenailut, ja oltiinkin erinäisten kyytiongelmien takia jo tuntia ennen treenien alkua Oran ja Elmerin kanssa Ojangossa. Lämppälenkin jälkeen olikin vielä reippaasti aikaa tehdä Oran kanssa, tosin koko touhu meni melkoisen sähellykseksi tiputettuani namipussin keskelle siivekkeitä. Kyseistä paikkaa Oran piti tietenkin koko ajan mennä tarkistelemaan, jos sinne vaikka olisi joku nami vaikka jäänyt... Vasemman käden ohjaus on edelleen huimasti huonompi kuin oikean, mutta eiköhän se siitä. Ennen treenejä tein myös Elmerin kanssa pientä vauhtirataa.Tehtiin Oran kanssa myös E:n radan jälkeen putkien ja hyppyjen ympyrää, joka sekin toimi oikealla kädellä, mutta vasemmalla hatarasti. Keskittyminen ei tuolla toisella kerralla muutenkaan ollut ihan parasta, mutta kuitenkin vähän ratojen viertä Kurren kanssa kävellessä katsekontakti säilyi täydellisesti eikä pentu häiriintynyt yhtään agittavista koirakoista. Hyvä Ora!
Elmeri teki samaa kuin kaatosateessa viime viikolla, SM-kisojen minien yksilörataa. En nyt löydä ratapiirrosta mistään enkä ehdijaksa sitä piirtääkään, joten olkoot. Oli ihanteellinen sää Elmerin agitreenailulle, poutaista mutta välillä pilvistä, pieni tuuli mutta hurjan lämmin. Nyt oli kyllä pojalla huimasti vauhtia! Kyseinen rata alkaa hitaalla hyppy-muuri-täyskäännös-pimeä putkikulma -kieputuksella, joka on E:lle vaikea ja hidas (tuo syttyy radalla hitaasti ja vauhti tulee vauhtipätkältä, jolta jatkuu radan loppuun asti), mutta muuten vauhtia oli todella hyvin. Kaikista odotuksista huolimatta meni myös A:n vieressä olevaan putkeen huolellisella ohjauksella mutta ilman sen kummempia varmisteluja. Kepeille E yritti ottaa väärää puolta, mutta ei ohjauskaan mikään ihanteellinen kepeille ollut, ja sitten kun toisella yrittämällä mentiin kepeille oikein, mentiin ne hurjalla vauhdilla. Olenpas nyt ylpeä tuosta koirasta. :)
Orakaan ei huutanut ehkä ihan niin paljon kuin yleensä, rauhottui jopa makaamaan kentän laidalle. Jee!

Kesänviettoa ja agilityä

Oho, hupsista, pari viikkoa mennyt päivittelemättä. Tosin sen voin pistää tällä kertaa jopa melkein totuudenmukaisesti kiireen piikkiin, koska kotona ei olla kovin paljoa ehditty istuksimaan. En taas vaihteeksi muista läheskään kaikkia tekemisiä, mutta laittelen nyt tärkeimmät ja isoimmat jutut ylös.
Tänään Ora toi iltalenkin alkajaiseksi jostain pihan kätköistä variksen tms. jalan ja pudotti sen mun jalkoihin. Kiitos, koira, arvostin.

Kesä-heinäkuun vaihteen viikonlopun Ora oli tosiaan hoidossa Kiira-belgin omistajan luona ja minä sain vähän koiratonta lomaa Helsingin yön merkeissä. Taas kerran se olin varmasti minä, joka eniten hoitopaikassa olemista panikoi, koira oli asettunut kuulemma hyvin taloksi ja Kiiran kanssa oli ollut kivaa painia. Tosi hyvin tuo lähtee "vieraan" matkaan, ei edes taaksensa vilkaise, vaikka noin muuten on vahvasti mussa kiinni. Pitäisi varmaan joskus kokeilla täysin vieraan ihmisen kanssa.
Jasu on vietellyt onnellisia mökkeilypäiviä, tosin nyt tämän viikon on ollut kotona.

Heinäkuun ekana maanantaina käytiin kannustamassa kavereita HAU Openissa Purina-areenalla, kisaamassa oli Maijan Tara-tolleri ja Lauran Minttu-sheltti. Niiden lisäksi treffattiin myös Meela-shelttiä, Kidaa, Iitun Valo-kelpietä ja Fannyn Noona-shelttiä. Oli kyllä mahtava päivä. :D Tiistaille oli varattuna paljon ohjelmaa, mutta yllätys yllätys, kaikki peruuntui. Keskiviikkona käytiin vain tarkastamassa mun mahdollisesti tuleva asunto (parin kämppiksen kanssa) Vuosaaresta, ja käytiin vähän kiertelemässä sen lähimaastoja. Tuossa olisi kyllä ihan mahtavat lenkkipolut ja metsät ihan vieressä, että sen puolesta olisin enemmän kuin innoissani muuttamassa siihen! Saa nyt nähdä, mitä käy. (:

Torstaina agitreenit. Kuuma kuin mikä, eivätkä koirat oikein jaksaneet. En muista yhtään millaista rataa tehtiin (joten kannttaisiko kirjoittaa ylös, niin....), mutta Elmerillä oli ainakin ihan kumma päivä - se oli ihan älyttömän iloinen ja rento, kävi kouluttajaa moikkaamassa häntä heiluen, ja teki kuuliaisesti juuri niin kuin minä käskin. Vauhti oli hidas, mutta treeneistä jäi silti hyvä fiilis. Oran kanssa taidettiin kanssa sählätä jotain E:n treenien päätteeksi, mutta muistan vain, että hyvä fiilis niistäkin jäi. Taisin tuolloin todeta, että Ora ei osaa lukea mun vasenta kättä, koska olen ohjannut sitä koko ajan oikealla. Pitää muistaa jatkossa koko ajan treenatessa, että otan varmasti molemmat ohjauspuolet käyttöön. Lämppälenkit tehtiin Nean Nasu-bortsun ja toisen Nean Dusty-göötin kanssa.
Perjantain muistikuvat on erittäin hilpeät, sillä sain vihdoin suoritettua autokoulun teoriakokeen läpi ja Oran kanssa käytiin kahdestaan piiiitkällä lenkillä, jossa mun fiilikset on kiteytettävissä yhteen lauseeseen: mulla on maailman paras pentu. ♥
Lauantaina käytiin kaverin luona viettämässä iltaa, ja Ora pääsi ihmettelemään kaninpoikasta. Kiinnosti kovasti, muttei ääntäkään päästänyt eikä vaikuttanut liian "tungettelevalta", eli hetken tutkimisen jälkeen totesi, että jahaa.

9. päivä maanantaina aamulla oli jälleen lähtö Lahteen, jossa O pääsi juoksemaan taas Kidan ja Taran kanssa. Tiistai kului iltapäivästä eteenpäin Maijan (Tara, Kida ja Rosa-pommi) ja Sandran (Sulo-mitteli) kanssa agittamassa Asikkalan hevosmaneesissa. Ora pääsi tekemään vain putkia, tosin niiden aikana oli jo vähän väsynyt kaikesta huutamisesta ja riekkumisesta, joten ei oikein jaksanut siinä hajumyrskyssä keskittyä tekemiseen. Yritin vahvistaa sitä vasemman käden ohjausta, ja muutama onnistunut pätkä saatiin, mutta takaakiertoyritykset olivat tuolla keskittymisellä tuhoontuomittuja. Lopetin muutamaan onnistuneeseen ja kivaan pätkään. Maneesin ulkopuolella oman treeninsä jälkeen O jopa malttoi rauhoittua makaaman hiljaa, kun energiaa ei ilmeisesti riittänyt enää huutamiseen. Keskiviikkoa vietettiin taas vanhuksen seurana keskustassa. Lahdessa käytiin järvellä koirien kanssa kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla Ora kävi ihan kunnolla uimassa monta kertaa, kepin ja Taran perässä! Jeee!

Torstaina iltapäiväksi kotiin, tunti kotona ja Elmerin treeneihin. Linnean (Valtsu-sekarotu ja Osmo-bc) kyydissä jo mietittiin, onkohan sieltä sade tulossa, mutta tämän vuoden minien SM-yksilörata saatiin kasattua kuivina. Vaan sittenhän se sade alkoi ja lopulta kun ensimmäisen koiran olisi radalle pitänyt mennä, satoi ja ukkosti jo kaatamalla... Elmerin kanssa tehtiin rata vähän niin ja näin iloisena onnistumisratana, nauroin koiran (tai siis ohjaajan) virheille ja yritin saada E:lle hyvän kokemuksen kaatosateesta huolimatta. Treenikaveri oli kuulemma kentän laidalla sanonut, että harjakoira meni ihan hurjaa vauhtia, ja kai se sitten menikin! Tosi kivasti sään huomioonottaen, ja näyttihän tuo ihan kurjalta märältä rotalta ennen kuin vauhtiin pääsi. :) Ei sään takia jääty edes jälkipuimaan rataa tai treenaamaan mitään kohtaa ja ilmeisesti otetaan sama rata ensi viikolla uusiksi. Oran kanssa ehdin tehdä ennen treenien alkua pari hyppy-hyppy-putki -sarjaa (hypyt ilman rimoja) sekä vasemmalta että oikealta, ja voi hurja tuo kakara meni loistavasti! Kouluttajan tullessa paikalle olin juuri Oraa palkkaamassa ja siitä todettiin, että "taistelutahtoa sillä ainakin on". :')

Tänään oli tiedossa pentutreffailua Hakunilan urheilupuistossa, kokoonpanona muutaman viikon ikäerolla 4-kuiset Ora, Laika-villis ja Lalo-PON sekä Osmo-bc 8 kk, ja noilla menikin loppujen lopuksi ihan kivasti, vaikka Ora edelleen harrastaa liikaa naamalla kiroamista. Hakunilasta ajeltiin vielä Jakomäen hiekkamontulle koiria uittamaan ja riehuttamaan. Ora meni kerran kastautumaan kokonaan, mutta ei kyllä uinut samalla innolla kuin Lahdessa. Vieras paikka? Vieraat koirat? Fiilis? No jaa.
Tosiaan, ollaan me vähän treenattukin. Perusasentoon tulo edistyy ja maahanmeno on jo ainakin melkein täydellinen, minkäänlaista käsiapua ei tarvitse. Luoksetuloa ei ole pahemmin enää kokeillut, tosin nyt kokeilunaiheena on arkipaikallaolo (joka on meillä "malta", tarkoittaen odottamista, mutta ei ihan tikkupaikkana kuten tokopaikkakäsky "paikka").

Huomenna on tiedossa Takkutukan kasvattitreffejä, joissa toivon mukaan treffataan paljon tuttuja ja ehkä joku uusikin mudistinaama. :) Sunnuntaina lähdetäänkin Lahden kautta Joensuuhun.

Loppuun innokas keittiöapulainen -kuva. Oikea korva pysyy suurimman osan ajasta pystyssä jo ilman teippiä, mutta pitää varmaan laittaa vielä kiinni narulla vasempaan, joka taas tykkää lähteä lurpattamaan sivulle.