Ohjatut torstain agitreenit oli peruttu kouluttajan vietellessä juhannusta, ja meidän oli tarkoitus mennä tekemään siihen aikaan omat treenit, mutta tulikin illalle muuta menoa. Lampsin siis itsekseni tekemään lyhyet tokopätkät kentälle. Kapulaa. Taas. On se vaan ällö. Naksuttelin suorista otoista ja kun välissä vaadin tuomaan mulle asti tällä kertaa eteen, mudi tiputti kapulan vähän ennen mua kuten naksuttelussa. Ei siis enää naksuttelua vaan kehuja hyvästä tarttumisesta ja lupa tiputtaa kapula suusta vasta "kiitos"-sanan kuultua. Lisäksi tein pitoharjoituksia, koska Oran ote tuppasi löystymään hurjasti siksi, että koira halusi läähättää... Onneksi nouto tulee vasta avoimessa, koska muuten me varmaan päästäisiin ensimmäisen kerran kisakentille 2023.
Muutamat tosi hyvät seuruut ja naksuttelin hyvistä käännöksistä. Ensimmäisen kerran Oran tokotreeneissä mudi sekoitti liikkeestä maahanmenon istumiseen, mutta muisti sitten taas. Noita pitää vain tehdä ja tehdä, että mudi oppii kuuntelemaan loppuun asti ja tunnistamaan käskyt toisistaan. Jännä vain, kun riehuttaessa yllätysjääväkäsky menee aina, lähes poikkeuksetta, oikein eikä niitä sekoiteta.
Perjantaina lähdettiin Maijan ja aussieiden kanssa kävelemään Ojankoa kohti, jossa tavattiin Rebecca trikkicollieidensa Cecilin ja Sagurin kanssa agitreenien merkeissä. Tehtiin ylläolevaa rataa pätkissä, joka on - jälleen kerran - sovellettu versio Maijan tiistain treeniradasta. Nelosputki oli ehkä aavistuksen enemmän vasemmalla kuvasta katsoen, jolloin kolmosen ja nelosen linja ei ollut niin keskellä hyppyä 17 ja puomillemeno oli jyrkempi.
Ensin alkua. Koiralle merkattiin hyppy 2 ja radalle lähdettiin meidän tapauksessa aika lailla kolmoshypyn lähtöpuolelta, koiraa lähemmän siivekkeen kohdalta. Työntö kakkoshypyn ponnahduspaikalle, äkkiä kolmoshypyn alta pois ja oikein päin ja putkeen. Tehtiin aika monta kertaa, koska mä olin tekemässä alkua vähän eri tavalla enkä sitten oikein tajunnut toista tapaa, mutta saatiin onnistunut suoritus ja jatkoin eteenpäin. En treenannut putkelta puomille ollenkaan, koska oli mun mielestä liian jyrkkä kulma vielä näin puomiraa'alle koiralle.
Puomilta sitten seuraavaan pätkään. Otin ensin ns. helpolla mutta hitaalla tavalla, jossa menin itse putken puolelle hyppyjä, seiskalle päällejuoksulla ja kasilta valssilla putkeen. Seuraavat kerrat jankattiinkin sitten amerikkalaista: koiralle jarru ennen kutoshyppyä, tiukka 90 asteen käännös ohjaajalta seiskahypylle, koira yli ja kädenvaihdolla (saksalainen) kasille. Tein pari kertaa niin, että koira ei hypännyt seiskaa ollenkaan, jonka jälkeen Maija kokeili kerran: eipä hypännyt Maijankaan ohjauksessa. Otettiin sitten yksittäisenä: seiskahyppy, ohjaajan kädenvaihto ja vasemalla kädellä lensi pallo. Siihen lopetettiin ensimmäinen pätkä ja mentiin tauolle. Kuuma ilma verotti jokaista koiraa, eikä kukaan mennyt ihan sata lasissa keskittyen.
Toinen pätkä aloitettiin amerikkalaisella ja tein kai kaksi kertaa, josta toinen onnistui aika nappiin. Jatkettiin eteenpäin, pakkovalssilla kymppihyppy, 11 jälkeen persjättö, putki, hyppy, putki. Kerralla hyvä, joten ei tehty enempää. Seuraava radanpätkä olikin paljon vaikeampi ohjaajalle kuin koiralle: tein twistillä (peruutus 16-hypyn siivekkeeltä hyppyä 17 päin, josta käännös takaisin ohjaamaan oikealla kädellä). Mä olen aina ollut erittäin huono kaikissa peruutusjutuissa, mutta saatiin lopulta sekin ihan hyväksi, eikä loppurataa tehty ollenkaan.
Loppuun vielä parit ei-vaikeutetut kujakepit niin, että Rebecca oli pallon kanssa palkkaamassa keppien edessä. Kuten oletinkin, ensimmäisellä kerralla O kääntyi keppien lopussa mun puoleen odottamaan palkkaa (okei, olisi voitu näyttää paremmin koiralle, että pallo ei ole mulla), mutta tajusi jutun juonen nopeasti. Varastaa taisi kerran. Tehtiin vain muutamia toistoja kuumuuden takia ja annettiin sitten olla.
Jäähdyttelylenkin takaisin kotiin nuoriso (Nauru, Cecil ja Ora) painattivat juosten menemään.
Lauantai oltiin melkolailla koko päivä maalla, koirat saivat kaikki riekkua vapaana pihalla ja metsämansikka-apajalle käveltyämme oli kova työ pitää koirat poissa syömästä niitä parhaita mansikoita. Huomenna (sunnuntaina) onkin sitten lähtö mökille viettämään hellepäiviä. :)
Postauksen kuvista kiitän hurjasti Rebeccaa ja viimeisestä Maijaa!
Olen pitänyt pientä tietoista tai vähemmän tietoista taukoa tokoiluista tässä lähiaikoina. Syynä on ollut sureksi osaksi se, kuinka olen masentunut tokon noidankehästä: kun yksi liike toimii, alat treenata toista kuntoon. Kun sen toisen saa vihdoin hyväksi, prakaa se ensimmäinen. "Se ensimmäinen" meillä Oran kanssa on nyt ollut seuruu, ja kun seuruu on ollut ärsyttävän kamalaa, se vaikuttaa moniin muihinkin liikkeisiin.
Tänään kuitenkin otin ja heitin treeniliivin niskaan, noutokapulan takataskuun ja lähdin marssimaan yhtä läheistä hiekkakenttää kohti mudin kanssa. Tarkoituksena oli tehdä kaikki alon liikkeet tokohyppyä lukuunottamatta (jota ollaan tehty välillä agin ohessa Ojangossa tokokentillä, ja ihan kympin arvoinen liike on), sekä vahvistella sitä, että kapula otetaan maasta ensimmäisellä haukkaisulla. Tarkoitus oli myös videoida koko roska, mutta pokkarista loppui akku heti alkumetreillä.
Virittelin koiraa jo vähän matkalla, tein pari iiiihan lyhyttä seuruupätkää ja vapautin juoksemaan. Kentälle päästyä jätin koiran paikkamakuuseen heti alkuunsa, ja oli tosi hyvin. Katse vähän kääntyili ja kerran vähän nuuski maata, josta sai kuulla, mutta asento pysyi eikä ajatellutkaan lähtevänsä. Sen jälkeen aloitettiin sillä kapulan nostamisella. Tehtiin aika kauan, heti jos tassullaan koski kapulaan, käskin pois ja lähetin takaisin. Aika vähän mudi suulla pelasi kapulan kanssa ja naksuttelulla sain sen tosi nopeasti nostamaan kapulan maasta saman tien. Otin myös pari juoksupätkää kapula suussa ja pari palautusta sivulle. Kyllä se siitä! Tein myös lyhyen paikkiksen kapulatreenin välissä, kun kentän ohi käveli kolme koiraa. Ei ongelmaa.
Noutojuttujen jälkeen aloitin seuruuta. Ja sehän oli hyvä! Oikein hyvä! Aavistuksen poikitti eteen, mutta korjasi senkin. Tein käännöksiä, täyskäännöksiä, temponvaihtelut (jotka on superit). Täyskäännöksessä meinaa välillä valua kauemmas, mutta ei paha. Oikealle käännöstä myös autan vähän edelleen, ettei leviä. Kontakti pysyi superisti ja pysähdyksissä pylly meni penkkiin aika nopeaan, joka sekin oli meidän ongelma jossain välissä.
Seuruusta aasinsiltana jäävät: ensin makuu vähän yllätyksenä pidemmästä seuruusta, joka Oramaiseen tapaan ihan kymppi. Mun kuitenkin kiertäessä koiran taakse ja sieltä koiran sivulle mudi veti jopa kaksi kertaa lonkalle (!!), josta murahdin ja otettiin kokonaan alusta. Parani. Perään liikkeestä istuminen, joka oli ihan älyttömän hieno, mun mielestä aika nopeakin (vähän huonosti näkee yksinään...) eikä häiriintynyt taaksemenosta. Liikkeestä seisomisen sekoitti perään istumiseen kerran, mutta sen jälkeen yksi onnistunut ja toinen onnistunut myös onnistuneella taaksemenolla. Vapautus toisella kerralla seisaaltaan, toisella kerralla perusasennosta.
Sitten luoksareita. Innostin ensin lelulla, ja tuli kyllä nopeaan, mutta juoksulinja ei ollut suora eikä perusasentoonkaan istunut heti. Lyhensin matkaa, jolla linjan sain suoraksi, mutta vieläkään ei istuttu perusasentoon. Häh? Ora on aiemminkin tehnyt tuota ehkä ekalla kerralla treeneissä, mutta se on aina loppunut jossain välissä. Nyt ei meinannut edes tosi lyhyellä matkalla istua ja parilla kerralla ei edes kääntynyt sivulle. Voisikohan johtua eteentulotreeneistä? Lyhensin matkaa entisestään ja naksuttelin aina hyvästä peruasennosta, ja lopetin siihen, kun sain mudi tuli juosten n. puolikkaalta matkalta suoraan istumaan sivulle. Pitänee treenata näitä sisälläkin.
Loppuun vielä vähän eteen-sivulle -erotteluja. Eteentulo on nykyään tosi kiva, peppu saattaa vähän heilahtaa vasempaan, mutta yleensä ei sitäkään. Siinäkin voisi pikkuhiljaa pidentää matkaa.
Jäi hyvä fiilis tästä tokoilupätkästä ja nyt on hyvä jatkaa eteenpäin vähän enemmän motivoituneina. Ajattelin, että voisin jopa aloittaa meidän tokokisauran rallytokoilujen parissa, jotta saisin oman liiallisen kisajännityksen pois, etten mene sitten pilaamaan mitään ihan tokojuttuja sillä. Saa nähdä.
Tiedossa postaus agilitystä, joka sisältää videoita.
Viime torstain agitreeneissä mä olin ihan pihalla. Ohjaukset oli varsinkin hyppypyörityksissä ihan mitä sattuu enkä osannut edes korjata niitä kuin vasta muutaman jankkauksen jälkeen. Olin toivottoman myöhässä, jonka seurauksena koirakin oli sekaisin. Yritän omassa mielessäni laittaa sen flunssan piikkiin, mutta tiedä sitten, oliko se oikeasti sitä... Puolessa välissä treenimatkaa alkoi vielä sataa, enkä mä tietenkään ollut varautunut mihinkään sellaiseen, tyhmä kun olin. Onneksi ei alkanut sataa sen kovemmin, vaan säästyimme pelkällä tihuttelulla.
Yllä torstain treenirata (jossa taas vaihteeksi etäisyydet sun muut voivat vähän heitellä sinne tänne). Kepit me luonnollisesti jätettiin välistä, joten aloitettiin alun neljällä esteellä. Ja jumahdettiin siihen. Kolmonen oli tarkoitus tehdä takaakierrolla ja päällejuoksulla, jonka mä tyrin aika täydellisesti ekalla kerralla. Koiran kokemattomuus voi vaikuttaa myös asiaan, mutta ei se kyllä hyvä olisi ollut kokeneemmankaan koiran kanssa. Olin hypystä ihan liian kaukana, jolloin päällejuoksuosuus meni metsään. Ora myös haki väärän putkenpään kaksi kertaa, tosin siitä en voi syyttää kokonaan itseäni. Tarkoitus olikin niiden kahden väärän jälkeen palkata Ora kolmosen jälkeen pallolla lähelle hyppyä, ettei se lähde valumaan väärää päätä kohti, mutta silloin se kääntyikin ihan jees ja extempore-muutoksella palkkasin sen oikeaan putken päähän. Parin toiston jälkeen saatiin kuitenkin onnistunut suoritus koko alusta ja päästiin jatkamaan eteenpäin.
Välistävedot. Miten onnistuin mokaamaan jopa välistävedot? Ora jotenkin arasteli hyppäämistä poispäin radasta treenikavereita päin, joka sai munkin pasmat sekaisin enkä oikein tiedä mitä tapahtui. Toisella yrityksellä kuitenkin oikein passeli ja puomille. Puomin kontaktilla jotain häikkää, ei meinannut tulla alas asti, mutta pysähtyi kuitenkin.
Seuraava pätkä jatkettiin puomilta. Pakkovalssilla kymppihypylle, kaukaa lähetys putkeen, kutsu hypylle ja taas kaukaa putkeen. Vihdoin joku heti kerralla täydellinen suoritus! Pakkovalssihyppyä ei valitettavasti videolle tullut, mutta kouluttajan mukaan ajoitus ja sijainti oli kaikki hyvät.
Viimeinen pätkä aloitettiin hypyltä 12 tarkoituksena jatkaa loppuun asti, mutta tässä sekoilin taas oikein urakalla. Rataantutustumisessa olin miettinyt 14-15 kohdalle ensin valssia, jonka muutinkin ihan ilman tutustumisia persjätöksi. Voitte vain kuvitella, mitä siitä tulee, kun kaikessa muutenkin sekaisin oleva Oona päättää näin ja menee vaan tekemään. Ensin valssi, toisella kerralla melkein valssi ja muistaakseni vielä kolmannellakin kerralla joku valssintapainen härpäke. Huoh. Lopulta sain senkin toimimaan, tosin ihan juuri ja juuri ajoissa tehdyllä persjätöllä ja jättäytymällä ihan liian kauas 15-hypyltä, joka oli tarkoitus vetää takaa ja ottaa niistomaisesti kiinni siivekkeen ympäri. Koira kuitenkin teki esteet oikein päin ja oikeassa järjestyksessä ja aikakin loppui aika sopivasti siihen, joten se sai olla siinä.
Alla vielä video tästä treeniräpellyksestä...
Treenien loppuun käytiin vielä tekemässä kujakeppejä, jotka sentään ne oli ihan superit. Ehkä siksi, ettei niissä tarvinnut juurikaan ohjaajaa? ;D Alla video niistäkin.
Perjantaina Delia-lapinkoira lähti meitä ilahduttamasta kotiinsa ja lauma jäi kolmistaan, koska Tara viettää vieläkin sairaslomaa maalla. Eiköhän pieni möyrijä kohta saada kotiin!
Lauantaina käytiin tekemässä Ojangossa itsenäiset. Mukana oli Maijan ja aussieiden sekä treenattavaksi tuodun Rosa-pomeranianin lisäksi Rebecca ja Cecil-pehko, joiden kanssa Ojangossa vierähtikin kolmisen tuntia treenatessa.
Yllä Maijan omista treeneistään soveltama treenirata, joka tehtiin kahdessa treenipätkässä. Aloitettiin treeni Oran kanssa ihan vain puomi-putki erottelulla: seisoin itse paikoillani ja käskytin Oraa joko puomin kontaktille tai putkeen. Toimi oikein hyvin! Parin putkeenmenemisen jälkeen mentiin hyvin puomille. Puomin kanssa oli ekalla kerralla ongelmaa Oran kanssa siinä, ettei se oikein kestänyt mun kovin kaukana olemista puomin ylösmenolla. Sekin ongelma poistui vain toisen kerran tekemällä, joten ei siitä sen enempää.
Kakkoshyppyä tein monta kertaa ihan tarkoituksella sekä mulle että koiralle treeninä. Palkkasin mudin muutaman kerran kakkoshypyltä kolmoshyppyä päin, ettei sen liike olisi levähtänyt kovin pitkäksi. Levähti se silti edelleen vähän myös siksi, että mun ohjaus katkesi vähäksi aikaa eikä koira oikein tiennyt minne mennä. 3-4-5 ei mitään ongelmia. Mulla on mielikuva, että seiska olisi ekalla kerralla ohitettu, en tosin puuttunut siihen mitenkään vaan lähetin vaan hypylle ja putkeen, josta palkka. Muilla kerroilla ei tullut.
Persjättö 9-10 välille ja lähetys putkelle kaukaa, oikein onnistunut. Ekalla kerralla 11 takaakierto jäi lyhyeksi eikä koira kiertänyt, parilla muulla kerralla ei mitään ongelmia. A otettiin pari kertaa erillisenä myös A-putki -erotteluharjoituksena, jossa oli vähän enemmän ongelmia kuin puomin kanssa. Pari toistoa, niin johan toimi sekin. Kerran otettiin A myös rataan kuuluvana, jolloin siinä oli vähän turhan paljon vauhtia ja kontaktista piti muistutella. 13-14 ei ongelmaa, meni hienosti puomille eikä putkeen. 15-16 putkien kanssa ei ollut irtoamisongelmaa, mutta hahmotusongelmaa senkin edestä ja treenattiin sitä ihan asteittain putken 16 suulla, vaikeuttaen kulmaa ja välimatkaa pikkuhiljaa.
Loppuun taas vauvapuolella kujakeppejä (jotka lähentelevät koko ajan enemmän ja enemmän suoria keppejä!), leveää keinua ilman apuja (yhden kerran Ora jostain syystä aristeli, mutta muilla kerroilla hyvä) ja rengasta, jossa ei ongelmaa. Renkaan voisi jo pikkuhiljaa ottaa ratoihin mukaan. :)
Videosta kiitän Maijaa ja kuvista Rebeccaa! Kuvia analysoin ne saatuani ja tutkin sitten hidastettuna videoltakin, että Ora ottaa sittenkin hypyissä jalkoja vähän hypyn alle. Ei pahasti, mutta niin, että pitää tehdä seuraavalla kerralla sen kanssa taas hyppytekniikkaa.
Naksuttelin äskettäin Oralle taas koriin menoa, tosin tällä kertaa objektina oli iso koirankuppi. Ollaan menty koko ajan asteittain eteenpäin, sillä viimeksi pienin esine on ollut soikionmuotoinen kulho. Aiemman videon pääsee katsomaan täältä.
Delialle naksuttelin samalla tempun ihan ensimmäistä osiota. :) Pahoittelen, jos videolla kuuluu niiskutusta, täällä sairastetaan.
Lisäksi vielä Oran aiemmat peilinihmettelyt: tyyppi on viimeksi tutkaillut itsensä tasoisesta peilistä itseään mun vanhempien luona pikkupentuna. Videolla mudi oli tosin jo tutkinut peiliä aikansa ja mun yllytyksestä luuli, että tämä on nyt joku temppu, ja alkoi tarjoamaan jalalla sohimista...
Alla vielä Ora ja Delia tämän päivän lenkiltä kännykkäkuvina.
Kesäisiä terveisiä blondilta blondimudilta ja sen palvelijalta!
Nyt on tämän asunnon muutot taas ohi ja heipat sanottu Yrtille ja Sysille, tosin varmasti tullaan vielä törmäämään jatkossa vähintäänkin mudiporukoissa. Taloudessa asustavat nykyään siis aussiet Kida ja Nauru sekä tolleri Tara, joka on kylläkin tällä hetkellä maalla toipumassa sterkkauksesta.
Kuunvaihde oli melkoista juoksemista, sillä viimeisenä päivänä oli tavaroiden roudaamista - vieläpä ongelmilla höystettynä - ensimmäisenä päivänä oli mun lakkiaiset (jatko-opiskeluja jännätään...) ja heti kuun toisena päivänä, sunnuntaina, suunnattiin paimentamaan.
SUMU:n paimennuspäivä 2.6. järjestettiin meille jo entuudestaan tutussa paikassa Seutulassa Primal Sense Farmilla, jossa oltiin kaikki kymmenen koirakkoa Aino Pikkusaaren opissa. Paikalla oli kahdeksan mudia (Ora, sisko Praha, veli Vauhti, Subré, Eddy, Fisu, Taika, Misty), lapinkoira Delia ja bordercollie Runo. Päivä aloitettiin teoriaosuudella, ja vaikka paimennus onkin meille jo entuudestaan tuttu laji, tuli esille monia hyviä, uusiakin, pointteja paimennuksesta. Päivän aikana jokainen koira pääsi kolme kertaa lampaille.
Jännäsin vähän, miten Ora suhtautuu lampaisiin tällä kertaa. Ensimmäisellä kerralla Ora oli todella kiltti ja rauhallinen, ja keskittyi hyvin, toisella kerralla mudi oli erittäin kiihkeä ja sinkoilevainen. Tällä kertaa Ora oli jotain noiden välimaastosta: mudi keksi kovasti sijaistoimintoja, tosin kakansyönnin sijaan tällä kerralla nuuskittiin kovasti maata, tosin hyviäkin paimennuspätkiä oli. Ensimmäisellä kierroksella oltiin isossa aitauksessa neljän lampaan kanssa, ja saatiin tehtyä ihan kivaa pätkää. Ajettiin lampaat "ylös" pois pyöröaitauksen luota parkkipaikoille päin ihan onnistuneesti, joskin mudi taisi kerran tai pari syöksähtää eikä sillä koko ajan kiinnostus lampaissa ollutkaan. Toisella kierroksella oltiin myös isolla puolella, tällä kertaa kolmen lampaan kanssa. Oralla oli ihan älyttömän kuuma, se oli sen takia poikkeuksellisen väsynyt eikä se selvästi jaksanut keskittyä ollenkaan, eikä mikään ihme, koska päivä oli tosi kuuma, eikä siinä auringossa itsekään kestänyt olla ollenkaan... Hyvän pätkän jälkeen lopetettiin se pätkä kesken ja mentiin vilvoittelemaan ja lepäämään. Kolmannella kierroksella oltiin pienellä "suikaleella", siis toisessa aitauksessa neljän lampaan kanssa. Nyt mudi oli taas virkeämpi ja jaksoi miettiä lampaitakin, joskin aitauksen toisen reunan oja ja kapea tila ei ollut meitä yhtään helpottava asetelma... Lampaiden siirtyessä ojan puolelle ja vaihtaen suuntaa koira kiihtyi hurjasti lampaiden vauhdinkin kiihtyessä enkä halua kuvitella, kuinka monessa osassa lauma olisi siinä vaiheessa ollut ilman liinaa. Toiseen suuntaan sai kuitenkin ihan kivaa kuljetuspätkää ja saatiin lopettaa hyvillä mielin.
Seuraava viikko oli melko kaoottinen mun juostessa maanantaina pääsykokeessa ja loppuviikon päivittäin töissä. Lenkkejä kummempaa ei oikeastaan tehty ollenkaan, joskin Naurun kanssa Ora tietty painii nykyään päivittäin sisälläkin. Torstaipäivänä seuraksemme saatiin lauman jatkoksi lapinkoira Delia, joka ilahduttaa meitä emäntänsä loman ajan tämän viikon perjantaihin saakka. Ora on puolustanut melko paljon lelujaan ja omaa asuntoaan Delialta tähän mennessä, ja se haluaisi leikkiä lähinnä Naurun kanssa (Oran ollessa Delian luona hoidossa, ne olivat kuulemma leikkineet koko viikon sisällä taukoamatta...), mutta ulkona teinit painattavat kyllä hyvin menemään. Lauantain olin teinien kanssa vanhempien luona äidin apuna puutarhahommissa ja tytöt saivat hengata meidän kanssa pihalla. Yllä olevassa kuvassa tytöt odottelevat myöhässä olevaa bussia.
Torstai-iltana oli Oran ohjatut agit. En tajua, mikä black out mulla on tuon päivän treeniradasta, enkä muista siitä kuin alun, mutta sen ratapiirros yllä. Radalla koira piti jättää alussa melko kauas ja saatiin kouluttajalta kehuja siitä, kuinka hyvin Ora pysyy lähdöissä etenkin noin nuoreksi koiraksi. Oli pakko todeta siihen, että niin no, pysyi jo 12-viikkoisena: minulle agilityssä yksi tärkeimmistä asioista on malttaminen, enkä siedä sitä, että oma koirani sikailisi varaslähdöillä. Meillä on aina ollut erittäin tiukka linja sille, että kun ollaan käsketty pysymään, sieltä lähdetään radalle vasta luvan saatua eikä yhtään ennen. Myös väliajoilla, mun joko miettiessä ohjausta tai kuunnellessa kouluttajaa, Oran pitää pysyä ja malttaa paikoillaan eikä se saa seikkailla minnekään. En ymmärrä ihmisiä, joille on ihan ok, että koirat lähtevät lähdöistä miten sattuu ja väliajoilla saavat juoksennella ympäriinsä, suorittaa esteitä omia aikojaan tai pahimmassa tapauksessa karata pois radalta - vaikka sitten tutun ihmisen rapsutettavaksi, ihan sama. Jos minun koirani jotain näistä tekevät, ne saavat kyllä kuulla, ettei se ole sallittua.
Takaisin torstain treeneihin: kakkosputkella treenattiin putkijarrua. Oran kanssa olen tehnyt sitä ihan luvattoman vähän ja mitä muuta voikaan olettaa kuin putkesta ihan liian kovaa suoraan painattavan mudin, joka tajuaa ihan liian myöhään, että pitikin kääntyä 90 astetta oikeaan eikä mennä suoraan. Treenattiin siis ensin ihan pelkkää putkea, ensin heittopalkalla niin, etten mä liiku paljon mitään, sitten putken lähelle jätetyn pallon avulla mun liikkuessa oikeaan suuntaan. Lopulta saatiin tosi hyvin toimiva ja hyvin suoralta putkelta kääntyvä mudi putkijarrun avulla. Neloselle sylkkäri, mä ohjasin aluksi vähän ontuen, mutta saatiin myös erittäin passeli suoritus. Sylkkäriä erikseen tehtäessä jätin koiran putken suulle, ja Almakin totesi mulle Oran tarjonneen siihen 2on-2off -asentoa... Hassu tyyppi. Myös alkuun kävellessä löysässä "kulje tässä lähellä" -käskyn alaisena puomin ohi kävellessä Ora jäi toljottamaan puomin kontaktipinnalla, että hei, eiks me tehtykään tätä!
Vitoselta kutoselle meni tosi hyvin (varsinkin sitten, kun mä tajusin juosta suoraan seiskahyppyä kohti. ;D) ja takaakierrot on Oralla erittäin varmat, joten seiskassa ei mitään ongelmaa. Puomi otettiin nyt ekaa kertaa ohjatuissa radan mukana, ja meni oikein loistavasti ensimmäistä keskeltähyppyä lukuunottamatta, joka oli ihan mun moka - en ollut tajunnut (!?!), että alta menevän putken takia mun pitää olla puomista kauempana kuin mitä me ollaan Oran kanssa treenattu. Eihän raukka sitä tajunnut ja tuli mun perässä alas.... Toisella kerralla oikein hyvä, kannustin vähän enemmän menemään vaan eteen. Kontakti myös oikein hyvä, palkkasin etupalkkana putkeen, jonka jälkeen pallo lensi.
Rata jatkuikin tuosta vielä johonkin suuntaan, mutta mä en tosiaan jostain syystä yhtään muista, miten... Hyppyjä, rengas ja A siinä oli, mutta me ei sitä Oran kanssa kokonaan edes tehty, vaan tehtiin rengas pari kertaa (erittäin onnistuneesti!) erikseen ja lopuksi tultiin vielä radan loppupätkä A:lta alkaen. Loppupätkääkään en muista, joku putken takaaleikkaus ja siitä pituudelle irtoaminen siinä oli, eikä sen kanssa ollut yhtään mitään ongelmia ja saatiin siitä paljon kehuja.
Itsekseen tehtiin vielä kujakeppejä vauvapuolella, ja pikkuhiljaa niitä voi jo vaikeuttaa pujotteluasteelle. Alussa ja puolivälissä voi keppejä pitää paljon suorempana kuin lopussa, koska loppu mennään sitten herkästi ohi, jos vaikeuttaa yhtään liikaa. Pikkuhiljaa!
Eilen käytiin Maijan ja Naurun kanssa Ojangossa tekemässä itsenäiset agit. Ensimmäistä kertaa (!!) sain Orasta kunnolla agilitykuvia, joten kiitos hurjasti Maijalle kuvaamisesta! Ei tehty mitään suurta, senkin takia, että oli päivä ja tuhottoman kuuma. Muutamat välistävedot, irtoamiset sekä yhdelle hypylle kokeilin kolmea erilaista vaihtoehtoa takaakierrolle. Lisäksi vielä puomia, kujakeppejä ja leveää "vauvakeinua", melkein jo ilman apuja. Sillä nimenomaisella keinulle en aiemmin ole tehnyt, joten tein alkuun ison tynnyrin/ämpärin päälle (ei keinahda niin paljon), jonka jälkeen pehmensin laskua itse ja lopuksi vain jarrutin koiraa namittamalla. Taitava pieni!
Jälkiä pitäisi jaksaa tällä tai ensi viikolla mennä tekemään sekä Naurulle että Oralle (Ora saisi vieraan vetämän jäljen) ja niitä keppien ilmaisuja pitäisi... Miksei niihin ole motivaatiota? :D
Alla vielä pari lyhyttä videota Oran yksittäisesteiden treeneistä maanantaina. :) Videoistakin kiitos Maijalle! Hirveät varusteet mulla muuten videoissa: ei tarvinnut enää juosta rataa...
Kujakepeistä tuo on n. puoli välistä, aloitettiin vähän helpommista ja lopetettiin vaikeampiin. Videossa Ora jää keppien jälkeen ikävästi kyttäämään mun suuntaan palkkaa, pitänee ainakin olla kehumatta koiraa ennen kuin pallo on lentänyt sen eteen.
Keinulla pitää vielä auttaa Oraa muistamaan, että 2on-2off -asentoon on jäätävä, puomilla paremmin.
