Hae tästä blogista

tiistai 31. joulukuuta 2013

Mitä seuraavalle vuodelle?

Yritin penkoa mun vuodentakaisia blogipäivityksiä tämän vuoden tavoitteita etsien, mutta en löytänyt. Muistan kuitenkin kirjoittaaneeni ne jonnekin, joten olisikohan sitten ollut mudifoorumille, jonka tiedot ovat hävinneet bittiavaruuteen. Sääli, mutta laitetaas nyt sitten yhteenveto ja saavutuksia vuodelta 2013!



  • Käytiin luustokuvissa ja sieltä paljastui oikein terve koira, joka on ihan mahtava juttu. Myös polvet kopeloitiin jo aiemmin eikä niissäkään vikaa. Verikokeissa käytiin myös pienen haimaepäilyn takia varmuuden vuoksi tässä ihan vähän aikaa sitten ja niissäkin kaikki oli ihan priimaa.
  • Ollaan treenattu agilityä. Paljon. Korkattiin kesällä möllikisat Mäntsälässä ja nyt syksyllä/talvella ollaan juostu kaksissa kisoissa yhteensä neljä starttia, vieläpä ihan kivannäköisin radoin, vaikkei tulosta ollakaan vielä saatu.
  • Tokoa ollaan treenattu. Liian vähän, mutta siihen nähden, ettei Ora ole "tokokoira", ihan siedettävästi. Me onnistuttiin tänä vuonna pilaamaan Oran hieno paikallaolo, joka nyt on korjausvaiheessa. ALO:n liikkeet on sitä lukuunottamatta (ja luoksepäästävyyden treenaamista) hyvin kasassa ja AVOa treenataan, jotain ylempienkin luokkien liikkeitä. Me käytiin jopa tokomölleissä kesällä, joissa meni paikkista lukuunottamatta ihan kivasti. 
  • Rally-toko oli aiemmin sellaisella... pohdinta-asteella. "Tehdään varmaan sitäkin ja ehkä eksytään kisoihinkin joskus." Joo, kyllähän me eksyttiin, ja saatiin hieno hyväksytty tulos saman tien! Ollaan treenailtu jo ylempien luokkien liikkeitä ja tällä hetkellä työn alla on toimiva oikean puolen seuruu. Olen esimerkiksi erittäin ylpeä Oran pyörähtämisestä kesken seuruun, johon se ei tarvitse minkäänlaista käsiapua.
  • Pk-lajeissa ei olla mitenkään erityisemmin kunnostauduttu: haku on nyt jäänyt kokonaan pois, vaikka meillä tosin olisi yksi mahdollinen treenipaikka ja sitä pitää tutkailla ensi vuoden puolella. Jälkeä treenattiin liian vähän, mutta aika paljon kuitenkin sekä pellolla että metsässä ja päästiin ihan kivaan vaiheeseen, vaikkei me olla koevalmiita vielä pitkään aikaan. Esineruutua tehtiin myös ihan liian vähän, se on jotenkin unohtunut koko homma. Pohjat tuo kuitenkin osaa. Pudotetun esineen nouto on ihan ok, vaikka treeniä vaatii matkaan. 
  • Paimentamassa me käytiin aika hyvin, joskin oltaisi voitu käydä huomattavasti enemmän ja mua niin harmittaa mahdollisuuksien vähyys. Ora on kutienkin paimentamisestakin jo syttynyt ja alkaa pikkuhiljaa tajuta, mitä siellä lambeilla pitäisi oikein tehdä.
  • Temppuja vähän ajatellen koiratanssia ollaan opeteltu! Ora osaa jo aika paljon, vaikka tietenkin opeteltavaa on. Koiratanssin suhteen pitää myös treenata liikkeiden ketjuttamista ja sitä, että minkään liikkeen kohdalla Ora ei ensin kokeilisi viittä muuta ja sitten osuisi oikeaan. :D 



Tavoitteita seuraavalle vuodelle on, joskaan me ei tavoitella niitä yhtään verenmaku suussa eikä haittaa, vaikka ne eivät toteutuisikaan. Jotain pitää kuitenkin tavoitella ja kaavailla vähän, miten seuraava vuosi voisi mennä, joten täältä tulee:


  • Agilityssä vähintään kakkosiin olisi kiva päästä
  • Tokossa paikkis kuntoon ja kaikin puolin koevalmiiksi, ALO1. Ehkä TK1.
  • Rallyssa RTK1 ja avoimen kisoihin
  • BH, mikäli paikkis toimii. AD, mikäli löydetään koe sopivaan aikaan sopivasta paikasta.
  • Jälki kisakuntoon tai lähentelemään sitä - jäljille lisää pituutta, kepit kepeiksi ja esineiksi. Esineruutuun kokeenomaisuutta ja hakua edes jotkut treenit
  • Paimennusta: käydään mahdollisuuksien mukaan, niin paljon kuin mahdollista. Tähdätään tulevaisuudessa esikokeeseen, mutta se ei varmaankaan ole vielä ensi vuoden juttu
  • Koiratanssiesitystä silmälläpitäen temppujen ketjuttamista
  • Vetoa ja pyöräilyä ei unohdeta: veto kuntoon!
  • Näyttely-H
  • Mahdollisesti luonnetesti, mikäli koira vaikuttaa kypsältä; isona ehkänä myös MH, jos rahatilanne antaisi myöten.
  • Terveyden kanssa ei tietenkään voi tavoitteita pitää, mutta yritetään silti olla niin terveitä kuin mahdollista 
  • (Myös Elmeri pääsisi agittelemaan silloin tällöin!)




Näissä tunnelmissa team O&O toivottavat kaikille onnentäyteistä uutta vuotta 2014!

"Tavoitteena SM-kisat 2015"

Lunta me saatiin joulukuun alussa, mutta niin se vaan taas on sulanut ja vietämme joulukuun viimeistä päivää ilman lumen häivääkään. On pimeää, märkää ja kuraista, jonka saimme myös kokea neljän, puoliksi mustan ja karmealle haisevan koiran muodossa autossa eilen metsästä kotiinlähtiessämme. Joulukuu on ollut agilityntäyteinen paria pientä poikkeusta lukuunottamatta.

Joulukuun alussa, torstaina, käytiin Ojangossa treenaamassa Jennan ja Delian kanssa. Tehtiin vähän kaikkia pieniä juttuja: mm. halusin kokeilla muurinjälkeistä valssia, jossa kisoissa O oli tiputtanut muurilta pari palaa, mutta ei siinä ollut nyt mitään ongelmaa. Kontaktit olivat hitaat ja kerran lipesi keinulta, jonka seurauksena pari seuraavaa keinua olivat vähän varovaisempia. Kontaktien satunnaiseen hitauteen päästään onneksi paneutumaan parin viikon päästä niille tarkoitetussa koulutuksessa.

7.12 lauantaina hypättiin Oran kanssa bussiin ja huristeltiin Tattarisuolle. Olimme varanneet pentueporukan kesken I-HAH:n pitkulaisen hallin muutamaksi tunniksi ja pyytäneet Marjon taas meitä kouluttamaaan agilityn parissa. Paikalla agittamassa olivat Oran lisäksi Velmu, Vauhti, Praha ja Mauno sekä näiden nuoremmat sisaruspuolet Jekku ja Myy. Aloitettiin luonnollisesti rataantutustumalla, ja rata näytti tältä:

Ensin tehtiin mustalla merkittyä rataa, toisella kierroksella siirryttiin punaiseen. 
Pimeään putkeen lähettämisessä ei alussa ollut ongelmaa. Aika selkeä alku. Ensimmäinen ongelmakohta tuli 8-9, kun mun valssi oli myöhässä ja vähän väärässä kohtaakin. Kympiltä kaarros levähti alkuun... 11-12 yritin ensin persjättöä (muistaakseni), mutta todettiin, että valssi oli siihen(kin) paljon toimivampi ratkaisu eikä mun näin pitänyt pysähtyä radalle vaan pystyin liikkumaan koko ajan eteenpäin. Puomi oli taas aika hidas ja puhuttiin ongelmasta Marjon kanssa, joka totesi, että kun kaikkia metodeja (etupalkka, lentävä palkka...) on yritetty huonolla menestyksellä, vaatisi tilanne luultavasti vain toistoja toiston perään. Kuulemma Ora näytti puomilla vähän horjuvalta(?), kuin sillä ei olisi varmuutta, pysyykö siellä pystyssä vai ei. Sinänsä kummallista, koska ollaanhan me Oran kanssa tehty jonkin verran tasapainotreenejä ihan pennusta lähtien. Marjo ei myöskään tekisi kontakteja targetilla, koska se on niin vaikea häivyttää pois onnistuneesti.
Loppuradassa ei ollut ongelmaa, taisin persjättää puomin jälkeiselle hypylle ja tehdä pakkovalssin ennen keppejä. Kepit erittäin hyvät ja keinu ok.
Toiselle radalle oli vähemmän aikaa. Lähetettiin koira putkeen toisen putken takaa. Kolmanteen putkeen takaaleikkaus: oltaisi varmaan tehty hyppyjä myös leijeröinteinä, jos olisi ollut enemmän aikaa, mutta tällä kertaa ihan läheltä ohjaten. 10-11 -välille persjättö puomin puolelle, toimi sillä parhaiten. Kepeille kesti takaaleikkauksen mageesti eikä lopussa mitään sen ihmeempiä, puomi oli vähän nopeampi.


Kauaa ei lauantain treenin jälkeen ehditty agilitystä huilia, kun jo sunnuntaina, heti aamusta, lähdettiin reissuun. Sari tuli hakemaan puoli yhdeksän aikoihin, josta ajeltiin Kellokosken kautta Kouvolan liepeille Valkealaan Marjut Pullin agilitykoulutukseen. Autossa meillä oli neljä ihmistä mudeineen: Oran lisäksi samassa kyydissä matkasivat Paavo, Yrtti ja Pyry. Matka sujui melko rattoisasti mudiporukassa eikä aikaakaan, kun oltiin jo perällä Homeetan hallilla. Käytiin lenkittämässä pikaisesti koirat ja aloitettiin radan rakentaminen. Meidän neljän lisäksi ensimmäisessä koulutusryhmässä oli Salla & Subré. Alla rakennettu rata.


Meillä ei mennyt Oran kanssa ehkä ihan putkeen. Se tiputteli rimoja enemmän kuin yleensä (ei nyt silti räiskinyt niitä jatkuvasti, vaan muutama tippui) ja varmaankin mun jännityksestäkin johtuen kaarrokset olivat monessa kohtaa aika pitkiä. Aloitettiin piirrokseen punaisella piirretyllä "lämppäradalla", joka alkoi pakkovalssilla. Kolmoselle työntö ja jo piti olla äkkiä äkkiä pesjätöllä neloselle. Se taisi olla kaikilla ohjaajilla aluksi moka: persjättö tehtiin liian lähelle vitosestettä eikä näin ollen ehditty ollenkaan ajoissa ohjaamaan neloselle. Myös takaakierrot laitoin erityistreenilistalle, koska kutoselle mudi ei oikein mennyt helposti oikealta puolelta, vaikka ennen takaakierrot on ollut tosi helppoja. Pitkässä radassa oli muutamia häikkäkohtia, mutta ei niistä sen enempää. Puomi oli jostain syystä mörkö: Ora kävi siellä, totesi, että en tasan mene. Meni uudelleen, hyppäsi jo ylösmenolla alas. Lopulta autoin kovasti ja mentiin puomi kokonaan, mutta tosi hitaasti. Mitä? En ehtinyt tehdä puomia enempää, olisi varmaan pitänyt. Harmi, ettei saatu siihen varmuutta. Koulutuksesta kuitenkin enemmän videoista, jotka alla. Loppuun tehtiin vielä koko pitkä rata, jonka sain melkein puhtaana läpi Oran kanssa: toka kepeillemeno levähti vaan toiseen väliin mun mennessä sohimaan koiraa ihan vääriin paikkoihin. Kaikesta huolimatta koulutuksessa tehtiin (ok, ei mikään vakavamielinen) diili Sarin kanssa, että vuonna 2015 me ollaan samaan aikaan agilityn SM-kisoissa: Sari Pyryn kanssa ja mä Oran kanssa. En tiedä, uskonko siihen itsekään, mutta onhan se kiva asettaa pieniä, varovaisia toiveita, jotka jopa ihmeen kaupalla saattaisivat toteutuakin! Epäilen tosin, että haave jää toteutettavaksi tuosta vielä parin vuoden päähän, jos koskaan, mutta saahan sitä unelmoida. ;D

Kiitos Elsille koulutuksen kuvista, joita tässä postauksessa!

(sen siitä saa, kun muokkaa monta koulutusvideota peräjälkeen: alussa lukee Salla&Subre... :D Kuten huomaatte, ihan me siellä pingotaan kuitenkin)


(nähtävästi Ora myös huusi ihan törkeänä.......)

Me ollaan käyty Vuokkosilla aika ahkeraan agilityä treenaamassa, parhaimmillaan montakin kertaa viikkoon. Ollaan käyty yksinään, sekä Jennan ja Delian kanssa. Ratatreeniä ei olla juurikaan treenailtu, mutta pieniä pätkiä, jotka ovat jotkut osoittautuneet aika vaikeiksikin. Pullin koulutuksen jälkeen oikein yritin tehdä Oralle vaikeita hyppykulmia rimojen tiputtelun vuoksi (suunnitelma on, että jokainen rata/treeni/mikä vaan loppuu hetkeksi rimanpudotuksen jälkeen, jotta koira huomaa, ettei se ole kannattavaa), mutta arvatkaa vaan onko Ora enää tiputellut... Uskon, että koulutuksessa kiihkeystaso oli niin kova, jonka takia rimat lentelivät vähän normaalia enemmän, eikä tästä toivottavasti tule ongelmaa. Myös takaakiertotreeniä otettiin aika reippaasti ja treeneissä on ollut lisäksi pimeitä putkia, avokulmia kepeille, irtoamisia ja eteenmenoja sun muuta. Olen myös vahvistanut käskysanoja: huomasin, että Ora ei osaa kepit-käskyä ollenkaan, vaan tarvitsee tosi vahvan ohjausavun jotta tietää, minne mennään. Treeneistä on joistain videopätkiäkin, katsotaan, jos saisin ne joskus myöhemmin muokkailtua ja laiteltua esille.


Leena Inkilän agilitykoulutuksessa käytiin Espoossa, Sporttikoirahallilla viime perjantaina (27.12.). Kyseessä oli meidän pentueporukan järkkäämä juttu, johon osallistui Oran lisäksi Praha, Vauhti ja Velmu. Teemana oli kontaktit ja kepit, joista me tietty valittiin ne kontaktit: miksi ne on hitaat, vierastaako Ora vierasta estettä, miksi se himmaa ja mitä asioille voisi tehdä. Otettiin kaksi pätkää, joista ensimmäisessä katsottiin kontaktit puomin avulla ja toisessa treenattiin putki-hyppy -pätkää, jossa kiinnitettiin huomiota ohjauksen rytmitykseen ja koiran kääntymiseen. Kontakteilla mä sain varmistuksen sille, mikä meidän ongelma on: unohdin kokonaan treenata alkeisopetuksessa sitä, että koira juoksee mun edellä pidemmän matkaa kontaktilla ja jää 2on2off-asentoon, vaikka mä jään koiran taakse. Oralla on vahva 2on2off, mutta se vaatii mun juoksemisen edelle/rinnalle, jotta siihen mennään. Se himmaa siis siksi, että se jää odottelemaan mua. Asiaa en tullut itse alkeisopetuksessa ajatelleeksi, koska kyllä se osasi ihan vaan kontaktipinnalle mennä vaikka mä olin takana, mutta ei koko estettä/pidempää pätkää. Nyt treeniksi otetiin siis ihan pienestä lähtien se, että mä jään taakse, pikkuhiljaa vaikeuttaen..


Koulutuksesta jäi käteen seuraavia asioita:
  • Perusteet ovat tärkeimpiä, perusteet ovat tärkeimpiä, perusteet ovat tärkiempiä. Jos perusteet on tehty huonosti, se kolahtaa nilkkaan jossain vaiheessa.
  • 2on2off-asentoa treenatessa palkka kannattaa antaa maahan koiran "yli", ei siis ohjaajan puolelta. Näin koira ei ennakoi palkan tulevan ohjaajan luota, eikä hakeudu (ainakaan niin vahvasti) vinoon ohjaajan suuntaan. Myös vapautuspalkka (esim pallo) kannattaa heittää poispäin ohjaajasta.
  • Rytmityksessä ajoitus on tärkein: yleensä ohjaajat rytmittävät käännökset liian myöhään, jonka takia koiran käännös levähtää.
  • Vaikka rytmitys tuleekin tehdä todella ajoissa, ei liian ajoissakaan ole hyvä. Muista myös rintamasuunnan nopeat muutokset ja rytmityksen ajoitus koiran sijaintiin nähden.
Eilen sitten kävinkin itsekseni hallilla katselemassa meidän kontaktien tilannetta. Tehtiin treeniä, jossa jäin taaemmas, koira hyppäsi kesken alasmenon kontaktille ja sen piti ilman apuja mennä 2on2offille. Ongelma näytti olevan enemmänkin vinous kuin sinne kontaktille meneminen, jota tosin sitäkin pitää treenata. Seuraavaksi ajattelin palata taas hieman taaemmas ja siirtää alasmenon pöydältä. Eiköhän tästä ihan hyvä tule.
Lisäksi tehtiin eteenmenotreeniä ja taas lisää etäisyyttä kepeille, Ora oli ihan super! Eteenmenot taitaa vihdoin iskostua tuon kalloon ja se eteni parikin hyppyä ja putkeen täysin itsenäisesti, josta takaisin päin suoraan putkeen ja vauhdista 90 asteen kulmalla kepeille. Mä liikuin koko hommassa ehkä muutaman metrin.



Jotain muutakin kuin agilityä: sunnuntaina käytiin oman porukan kanssa Firan metsissä tekemässä kaikille koirille metsäjäljet. Tein Oran jäljen itse. Maastossa oli matala aluskasvillisuus, sammalta, aika paljon oksia. Jälki alkoi muutaman metrin tallatulla alueella, josta jälki lähti kolmen namin vahvistuksella etenemään suoraan. Ilmaisujen kanssa palattiin hieman taaksepäin: vähän ajan päästä oli sukkapurkki. Ei nameja, lyhyitä askelia hieman laahasin. Seuraavaksi kulma vasempaan, namiavut. Vähän ajan päästä sukkapurkki. Sitten jälki kulki suoraan kahden pienen polun yli, joiden väliin pienelle alueelle jätin sukkapurkin. Suoraan vähän ryteikköisempään maastoon (enemmän oksia, rahkasammalta), namitettu kulma oikeaan. Suoralla vielä kaksi pelkkää sukkaa, joista toisen luokse olin jättänyt myös nameja.
Lähti ihan ok, löysi jäljen tosi hyvin. Pari kertaa oli pieni hukka, mutta ei sen kummempaa. Ensimmäisen purkin äkkäsi silmillä (huomio seuraavalle kerralle: valikoi paremmin maastoutuvammat sukat/esineet!) ja sinne oli hirveä kiire, ilmaisi ihan ok. Ensimmäistä kulmaa oli ensin jäljestämässä väärään suuntaan, mutta löysi oikean. Toisella purkilla tosi kiva ilmaisu, mutta kolmatta ei löytynyt ollenkaan: oli virhe jättää se polun lähelle, josta ilmeisesti oli koira kulkenut ja napannut haisevan sukkapurkin matkaansa. Ora ei tästä hämääntynyt vaan jatkoi jäljestämistä ryteikköön, jossa kulma oikeaan oli hirmu hieno. Meinasi taas hukata jäljen, mutta pysähdyin ja annoin koiran etsiä ja nopeasti se löysikin taas oikean suunnan. Sukalle ihan superhieno ilmaisu, sai paljon kehuja ja palkkaa. Vielä suoraan, ja viimeisen sukan ilmaisu meni ehkä vähän metsiin, kun olin jättänyt sen luo nameja. Ei siis seuraavalla kerralla. Kehotuksella ilmaisi kuitenkin hyvin.
Kun jäljeltä käveltiin pois, äkkäsi Maija puussa roikkuvan esineen --- meidän sukkapurkki! Joku oli sen siihen solmulla sitonut, oli aika hassu näky.


Eilen meille saapui Delia-neito uudeksi vuodeksi hoitoon, joten tiedossa on lapinkoiramainen vuodenvaihde. :)




maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulu on taas

Pyydän anteeksi blogin päivityksettömyyttä, saanette korjauksen tilanteeseen joulun jälkeen! Nyt kuitenkin: Hyvää joulua <3



keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kisaviikonloppu

Viime viikonloppuna olikin menoa ja vilskettä!

Perjantaina suunnattiin mätsäröimään Naurun, Taran ja Maijan äidin pomeranianeiden, Rosan ja Mimmin kanssa. Mut pistettiin kehään Taran ja Mimmin kanssa. Menestystä näissä erittäin poikkeuksellisissa mätsäreissä niitti vain Nauru, mutta koiramainen päivä oli vietetty.


Lauantaina pääsi mudikin koitoksiin. Heti aamusella pakattiin koirat (maalla lomailevaa Taraa lukuunottamatta) autoon ja käännettiin nokka kohti Karjaata ja rally-tokokisoja. Olin ilmoittanut Oran rally-tokon viralliseen (tai niin viralliseen kuin rally voi vielä olla) alokasluokkaan. Meidän koko porukka oli reissussa aika leikkimielisesti, eikä mitään suuria odotuksia ollut - varsinkaan meidän kovin "hurjalla" treenimäärällä.
Kun meidän vuoro tuli astua kehänauhojen sisäpuolelle, jännitys kuitenkin purkautui eikä mun päässä tosiasiassa ollut siinä vaiheessa yhtään mitään. En tajua, mikä jännitysaalto muhun iski, mutta vasta puolessa välissä rataa tajusinkin ympäröivästä maailmasta jotain. Noh!

Piirroksesta puuttuu "askel oikeaan" jälkeen 360 astetta oikeaan.
Rata oli aika helppo lukuunottamatta meidän vasta treenivaiheessa olevaa "eteen, oikealta sivulle, istu" -kylttiä. Koko matkan Oran seuruu oli hirveän pomppivaista ja innokasta, ja jos olisin ollut vähän vähemmän koomassa, olisin yrittänyt jotenkin huomaamattomasti sitä vähän muistuttaa siitä, kuinka pitäisi käyttäytyä. Nyt vain tyytyväisenä talsin eteenpäin. Karmeaa seuruuta lukuunottamatta suoritus meni yllättävän hyvin eikä mudi ottanut mun jännityksestä yhtään itseensä vaan pysyi omana tyhmänä iloisena itsenään. Alussa Ora vähän kummaksui kylttejä, ja yhtä piti käydä nuuhkaisemassa (ei olla koskaan treenattu oikeilla kylteillä, hups), josta kylttivirhe -1. Ja kuten arvata saattaa, viimeinen kyltti ennen maaila (siis se, mitä ei oltu treenattu loppuun saakka) meni vähän sähellykseksi, kun mudi ei oikein ymmärtänyt mitä siltä hain - siitäkin huolimatta, että olin tehnyt liikkeen täydellisesti Oran kanssa juuri ennen, kuin astuimme kehänauhojen sisäpuolelle. Radalta myös kaksi ohjaajavirhettä -3. Tällä suorituksella saimme kuitenkin 93p., joka tarkoittaa siis hyväksyttyä tulosta! Alla vielä video tästä räpellyksestä... 

Heti sunnuntaina koitokset jatkuivat, kun aamulla suuntasimme matkamme Ojankoon kohti toisia agilitykisojamme. Oli tiedossa pitkä päivä, kun Ora starttasi maxi ykkösissä ja Kida maxi kakkosissa, mutta saimme aikataulut sumplittua joten kuten niin, ettei kumpikaan koirista ollut kisapaikalla koko päivää. Onni on asua treeni- ja kisapaikan naapurissa!
Me kilpailtiin numerolla 251, joka oli jonkin verran ennen puolta väliä niistä kaikista 44 maxikoirakosta. Radat olivat ykkösten radoiksi poikkeuksellisen vaikeita etenkin keppien osalta, eikä nollatuloksia kovin montaa tullutkaan.


Tuloksia mekään ei kahmittu, mutta kaukana ne eivät olleet: ekalta radalta saatiin 10, muurilta tippui pala (saattoi kääntyä hassusti, koska valssasin suoraan muurin jälkeen eikä näitä olla tehty) ja toisiksi viimeinen rima tuli myös alas huonon hypyn takia. Kepeiltä tuli myös melkein kielto, kun Ora ei aluksi oikein tajunnut mihin mennä, mutta tajusi tarpeeksi nopeasti ja kepitti hyvin.
Toiselta radalta ihan tyhmä vitonen - mun oma moka, huono takaaleikkauksen yritys ja huono haltuunotto. Kielto hypylle. Muuten kiva rata (paitsi mitä mä pysähdyn noin A:n kontaktille?), erityisen tyytyväinen olen keppeihin, jotka toimivat kisoissa ihan kuten treeneissäkin. Kisapäivään olin ja olen kyllä oikein tyytyväinen, vaikkei vielä LUVAa irronnutkaan.


Maanantaina käytiin vielä Oran kanssa kahdestaan treenaamassa Ojangossa, josta video alla. Tehtiin keppejä (miten ne osuukin aina just videolle? Ei me oikeasti treenata pelkkiä keppejä!) ja leijeröintejä, loppuun vähän temppujuttusia, joita niitäkin videolla. 
Eilen Ora kävi Maijan ja Kidan kanssa Lahdessa Katrilla hierottavana. Raportissa lukee, että muuten hyvässä kunnossa, mutta lanne-selkä -alue oli kireä. Tätä seurailtava siis jatkossa. Selkälihaksia oli tullut jonkin verran sitten edellisen hieronnan, mutta edelleenkään niitä ei mitenkään merkittävästi ollut.

Syksyn kaamos

Se on se marraskuu.
Marraskuussa päivien pituus on mitätön ja ulkona alkaa näpit jäätyä. Koulun eteen pitäisi tehdä hirveästi töitä ja motivaatio on nollassa. Tämä on tarkoittanut myös Oran elämässä pientä hiljaiseloa ja se on heijastunut suoraan blogiin.

Marraskuussa me treenattiin agia keskimäärin kerran viikkoon, samoin kun tokoa/rallytokoa. Treenit ovat menneet "ihan ok:sti", mitään yllättäviä juttuja ei ole ollut. Tokon suhteen paikkamakuu edistyy hitaasti, mutta - luojan kiitos! - varmasti, ja Ora on jo kovin rento pää maassa makaamassa. Kovin kauaa en vielä uskalla pitää, mutta pikkuhiljaa me edetään. Olen teettänyt viime aikoina mudilla erittäin paljon myös erilaisia temppuja (olisikohan meistä koiratanssiin?), koska toko junnaa paikoillaan paikkiksen kanssa, eikä motivaatiota opettaa hirveästi ylempien luokkien liikkeitä ole, ennen kuin se paikkis on hyvä. Teinkin Oran omille sivuille linkin taakse sivun, jossa on listattuna iso osa mudin osaamista käskyistä/tempuista. Rallytokojuttuja ollaan treenattu myös, olen yrittänyt tehdä seuruusta mahdollisimman mielenkiintoista erilaisilla kuviolla ja yllätyksillä.




Kerran me päästiin hallille Marjon vetämään agilityn "penturyhmään" tuuraamaan Oran veljeä Maunoa, ja ne ovatkin olleet meidän ainoat ohjatut. Niissä treeneissä teemana oli irtoamiset ja paljon kiinnitettiin huomiota oikeaan ajoittamiseen ohjaamisessa ja käskyttämisessä. Ratana toimi helppo, pentujenkin treenaama hyppy-suora putki-hyppy-mutkaputki-hyppy-suora putki-hyppy, josta me sitten vielä jatkettiin rataa muutaman esteen verran vaikeampaan. Tavoitteena oli pystyä jäämään mahdollisimman kauas mutkaputkesta ja ehtiä jatkamaan rataa vielä toisenkin suoran putken jälkeen.


Kerran Ora kävi myös treenaamassa JAU:n hallilla Tuusulassa: koska mä en kyseiseen seuraan kuulu ja Maija oli hallin itselleen tunniksi varannut, otti Maija mudin puikkoihinsa. Ora on tainnut kerran tai kaksi aiemmin tehdä jotain agia Maijan kanssa, mutta ei koskaan rataa kuten nyt. Mudi ei välittänyt yhtään ohjaajavaihdoksesta ja se pelitti oikein mallikkaasti myös Maijan käsissä, vaikka käskytykset olivat (ymmärrettävästi) välillä vääriä. Alla olevassa videopätkässä on valitettavasti tästä treenistä melkeinpä huonoimmat kohdat, koska oli niin jännää katsoa omaa koiraa pinkomassa radalla ulkopuolisen silmin, että unohdin kokonaan kuvata. :D

  

Viime viikolla kävin tekemässä taas pienen keppitreenin, ne kun ovat usein niin hyvin hallilla valmiiksi ja kun  yksin käy treenaamassa, ei hirveästi saa, jaksa eikä viitsi esteitä siirrellä. Alla video siitä.