Hae tästä blogista

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Arvonnan voittajat

Perjantaina loppui panta-arvonnan osallistumisaika ja kuten lupasin, viikonlopun aikana arvoimme mudien kanssa voittajat. Videolta näkee kaiken tarvittavan:


Onnea siis voittajille! Teihin ollaan yhteydessä sähköpostitse.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ruokaa mulle tuokaa - ruokinnasta ja lisäravinteista

Kirjoitin ruokintapostauksen blogiin lähes kaksi vuotta sitten, kun Ora oli vuoden vanha. Olin vasta jokunen aika sitten siirtynyt sen kanssa kokonaan raakaruokinnalle, ja koska harjakoirat ovat aina olleet sekaruokinnalla, on Ora ensimmäinen oma koirani, joka syö täysin pelkkää raakaa. Näin ollen tietotaidon karttuessa ja ajan kuluessa ajatukseni koiran ruokinnasta, tai ehkä enemmänkin raakaruokinnasta, on aavistuksen muuttunut aiemmasta, vaikka pääpiirteittäin se onkin sama. Siispä ajattelin rustata kaikkien iloksi tai ärsytykseksi pienen tekstin aiheesta. Tässä postauksessa en ota kantaa siihen, mitä koiralle mielestäni pitäisi syöttää vaan kerron, mitä meillä syödään.

Yhden päivän koirieni iltaruuat: vasemmalla Oran koko päivän ruoka ja oikealla Renin kolmesta ruuasta viimeinen

Raakaruokinta ruokintamuotona nostaa tasaisesti suosiotaan koirapiireissä. Meillä syödään lihoina monipuolisesti kaikenlaista sika-naudasta siipikarjan kautta riistaan, yleensä tosin vähän kausiluontoisesti pakastintilan rajoittamisen takia - yleensä kerralla on pakkasessa on 3-4 eri lihaa (usein kahta punaista, yhtä siipikarjaa ja lohta) ja rustoja. Aitoja luita en syötä lainkaan korkean suolitukosriskin takia, mutta niitä rustoja, joka on pehmeämpää ja sulavampaa, menee silloin tällöin. Hampaidenpuhdistustarkoitukseen ja ajanvietteeksi olen kokenut käteväksi täyttää kalutut putkiluut lihalla, pistää pakkaseen ja antaa koirille jäisenä. Lihan lisänä syötän silloin tällöin kokonaisia, raakoja kananmunia (kuorineen), kasviksia ja piimää, päivittäin öljyjä ja lisäravinteita. Ren syö vielä n. 50/50-periaatteella pentunappulaa, mutta kunhan se pääsee kiivaimmasta kasvuvaiheestaan ohi, siirtyy sekin kokonaan raakaruualle.

Ora on yllättävän vähäruokainen. Se syö päivässä vain reilu 300 grammaa lihaa kupista, vaikka ns. standardimäärä (2-3 % massasta) Oran kokoiselle 17 kg painavalle koiralle olisi yli 400 grammaa. Tietysti Ora syö joka päivä myös jonkin verran nameja ja varsinkin treenipäivinä nameja voi kulua paljonkin, mutta on se silti aika vähän varsinkin sterkkaamattomalle koiralle. Sillä Ora on kuitenkin nyt aikuisiällä pysynyt hyvässä kunnossa, joten säästääpähän vähän omistajansa kukkaroa. Nuorempana se luonnollisesti myös söi enemmän, jopa yli standardimäärän (painoakin oli vähemmän), mutta nyt ollaan jo pitkään menty tällä linjalla.

Onni on myös ahneet koirat. Ora on kieltäytynyt elämänsä aikana tasan kahdesta ruuasta (Muschin silloisesta luuttomasta porosta ja jauhetusta hanhesta), ja niidenkin kohdalla luulin, että koira on kipeä tai vähintäänkin sekaisin. Se syö siis mitä vain ja esimerkiksi eilen syötin sille jäisen aterian sivussa kädestä sinkkitabletit, joskin pienellä yllytyksellä. Ruokakupin edessä fako myös kuolaa ihan tuhottomasti. Kuten ylläolevasta kuvastakin näkee, Oralle pitää levitellä lihat ympäriinsä kupissa ja olen vielä ripotellut kaikki lisät siihen päällimmäiseksi, jotta hotkiminen olisi hillittyä. Ora ei kuitenkaan ikinä varasta mitään mistään ja olen esimerkiksi unohtanut avonaisen keksipaketin sängylle, ollut tunnin verran poissa ja löytänyt koiran nukkumasta keksipaketin vierestä - johon ei ollut koskettukaan. Myös Ren on oppimassa talon tavoille. Se menee niin hurmioon jo nyt alle 17-viikkoisena ruokakupista, että sen leuka väpättää kuin mikäkin juoksunartun pissoja nuolleen uroksen leuka, ja pari kertaa istu-maahan-toistoja vaatiessani ruokakuppia vastaan se on laskenut alleen. Yhdestäkin äänestä tai ylimääräisestä häsläyksestä  mudi kuin mudi kuitenkin lentää ulos keittiöstä ja ruokahetki saa odottaa - kerran Oran keittiön ja ruuan kyttäämisen poiskitkeneenä en halua joutua tekemään sitä uudelleen enää yhdellekään koiralle, joten tiukkana on oltava. Samasta syystä yritän rikkoa ruoka-aikoja mahdollisimman tehokkaasti. Ehdottomasti mieluummin kuitenkin näin kuin nirsot koirat, joiden riittävää syömistä pitää stressata, jotka treeneissä eivät palkkaudu kuin jostain extrahyvistä herkuista jos niistäkään, ja joille tabletit pitää syöttää väkisin.



 Tämänhetkinen purkkiarsenaali. Kaikki eivät onneksi ole jokapäiväisessä käytössä. Vasemmalta oikealle: lohiöljy, biotiini, BE-liuos, Tehobakt maitohappobakteerit, Kelasin sinkki, merilevä, kalkki, Nutrolin Pentu, D-vitamiini, valkosipuli. Merkkivalikoima vaihtelee silloin tällöin.

Sitten ne ah-niin-kuuluisat "lisät", joita kaikki kirjoittavat antavansa ruuan päälle. Monilla kyseinen sana tarkoittaa kuitenkin täysin eri asioita ja ajattelinkin vähän avata tähän muutaman lisäravinteen taustaa. Olen tehnyt Oralle (ja samaan tulee tulevaisuudessa Reninkin) ihan oman Excel-taulukon niistä vitamiineista ja hivenaineista, mitä sen ruokavalioon tulee lisätä. Joskus vannoin, etten tule ikinä syöttämään koiralleni lisäravinteita lukuisista purkeista, mutta kuinkas kävikään... Raakaruokinnan aloittaneena syötin koiralle vitskut koiralle tarkoitetulla monivitamiinilla (jauhetta ja pellettiä), mutta hieman syvemmän tutkimisen jälkeen ne sisältävät hurjasti kaikenlaista turhaa täyteainetta, mistä vain maksetaan eikä koira tee sillä mitään. Vitamiinien suhteet ovat myös suurimmassa osassa monivitamiineja aika metsissä, jonka huomaa jo vertailemalla eri valmistajien valmisteita - määrät ovat täysin erilaisia suhteista puhumattakaan. Vitskujen ja hivenaineiden erilliseen annosteluun menee kuitenkin ehkä vain alle minuutin verran joka ilta, kun tarpeet on laskettu valmiiksi ja ne muistaa ulkoa, joten ei ole mielestäni erityisen iso vaiva.

Ihan ensimmäisenä sinkki. Suuressa osassa nappuloitakin sinkkiä on koiran tarpeeseen nähden vähänlaisesti ja raakaruualla sitä tulee toivottoman vähän. Vähimmäismäärä sinkkiä koiralle on 1 mg/EPkg, parempi tarve 2 mg/EPkg. Sinkin imeytyvyys on huono, 15-40%, joten näin ollen voidaan ajatella sinkin todellisen tarpeen olevan lähempänä 3-4 mg/EPkg, joskin suurin osa raakaruokkijoista menee sillä kahdella milligrammalla. Sinkki on helpoin annostella suoraan ihmisille tarkoitetuilla tableteilla, kuten Kelasinilla (15 mg Zn/tabletti) tai Vidan vahvalla (30 mg Zn/tabletti). Sinkin puutos oireilee usein esimerkiksi kaljuilla silmänympäryksillä.

Toisena D-vitamiini, toinen lähes jokaisen raakaruokkijan lisälistalla oleva sinkin lisäksi (ainakin pitäisi olla). D-vitskua saa mm. rasvaisesta lihasta, maksasta ja kalasta, mutta esim. viikottainen kala ei millään kata koiran D-vitamiininsaantia, joskin se tulee ottaa huomioon. Kaloista etenkin silakassa on hirveät määrät D:tä, ja teoriassa sitä syöttämällä D-vitskulisää ei tarvitsisi, mutta se kävisi pidemmän päälle aika hankalaksi ja kalliiksi.  Koiran D-vitamiinintarve on lähteestä riippuen n. 0,3-0,7 µg/EPkg/pvä, jonka voi annostella suurempana määränä yhtenä päivänä. Vitskulisäksi käy lähes mikä tahansa kaupasta saatava D-vitamiinilisä, tabletti tai tippa. Jotkut ovat makeutettuja xylitolilla tai esimerkiksi sorbitolilla, mutta määrä on niin olematon, ettei siitä ole haittaa - jos haluaa hifistellä, voi hakea vaikka apteekista Devisolia, mutta makeutettomien vitamiinien hinta on vain huomattavasti korkeampi. Mulla on ollut nyt käytössä niinkin yksinkertainen kuin Pirkan D3-vitamiini, jossa on 20 µg D3-vitamiinia/tabletti. Ora on saanut yhden sellaisen n. joka toinen päivä, miinustaen kalapäivät. Toisena vaihtoehtona on antaa ADE- tai DE-Mölleriä tai muuta vitaminoitua kalanmaksaöljyä, mitä mäkin käytin jossain välissä. Möller tuplassa on 7,5 µg D3-vitamiinia/kapseli. Monet käyttävät myös ADE-liuoksia, joka on sekin ihan käypä tapa.

Tämänhetkinen säilytysloota lihoille. Tarkoitus olisi hommata suurempi pakastin koirien lihoille yhdessä kämppikseni kanssa jossain välissä.

Kolmantena E-vitamiini, jota tulee ehkä harvemmin ajatelleeksi. Koiran E-vitskun tarve on suurin piirtein 0,5-1 mg/EPkg/pvä, urheilukoiran kilpailukaudella enemmän. Rasvainen ruoka ja fyysinen rasitus lisäävät E-vitamiinin tarvettaMulla on tällä hetkellä testissä hevosten BE-special -liuos, jossa on E-vitamiinia 30 mg/ml. Näinollen Ora saa siis sitä niinkin vähän kuin 0,3-1 ml/pvä. Ajattelin aluksi annostelun olevan rakettitiedettä, mutta muovisella pastörpipetillä (koulun antia) sen annostelu on onnistunut erittäin kivuttomasti. Ruisku varmasti ajaa saman asian. En ole myöskään ollut annostelussa mitenkään erityisen turhantarkka, koska E-vitamiinia on todella vaikea yliannostella, vaikka se onkin rasvaliukoinen vitamiini. Mikä tahansa muukin E-liuos on oikein oiva valinta. Myös Möller tupla on tähänkin vaihtoehtoinen E-vitamiininlähde, jossa on sitä 5 mg/kapseli, mutta jos Möllerin mitoittaa D-vitamiinin mukaan, tarvitsisi koira luultavasti joka tapauksessa jotain E-vitskulisää. Tästä syystä itse jätin Möllerin muutaman purkin käytön jälkeen ja nyt kokeillaan tällaista versiota. BE-specialissa on nimensä mukaan myös B-vitamiineja, mutta koska ne ovat vesiliukoisia, niiden ylimäärästä ei ole haittaa. Koira tuottaa itse jonkin verran B-vitamiineja. Lisänä niitä (lähinnä B1-vitamiinia eli tiamiinia) käytetään usein urheilukoirilla nopeuttamaan palautumista ja sen pitäisi lievittää stressiä, joten en ole kokenut B-vitamiinilisää pahasta. BE-specialissa on kuitenkin myös biotiinia (B7-vitamiinia), jonka takia sen ruokavalioon lisäämisen jälkeen lopetin ylimääräisen biotiinin syöttämisen. Sitä kuitenkin löytyy edelleen kaapista, sen kulutus kun oli niin minimaalista.

Viimeisenä A-vitamiini. Koira tarvitsee A-vitamiinia 30 µg/EPkg/pvä, jonka se saa yleensä lähinnä sisäelimistä, ja niistä lähinnä maksasta. Maksan tarve on erittäin pieni: sika/nauta-maksasekoituksessa on ~174 µg/g A-vitamiinia. Jos ajatellaan, että A-vitamiini imeytyy n. 80-prosenttisesti, voidaan ajatella koiran tarvitsevan maksaa n. 1,5 g/EPkg/vko. Tämä tarkoittaa 17 kg Oralla vain reilua 25 grammaa maksaa viikossa. A-vitamiinin yliannostus on käytännössä lähes mahdoton, joten en ole huolehtinut esimerkiksi siitä, että syötän koiralle maksasta tehtyjä nameja. Myös viikottainen maksan määrä on kyllä suurempi kuin tuon 25 grammaa.

Lisäksi tulee huolehtia myös koiran kalsium-fosfori-tasapainon ylläpitämisestä, joka tarkoittaa käytännössä raakaruokinnassa riittävää kalsiumin saantia. Koska mä en syötä koirilleni luita kuin erittäin harvoin, eikä lihakaan ole aina luullista, on silloin tällöin turvauduttava purkkikalkkiin. Myös kananmunankuoret jauhettuna ajavat saman asian. Rouhin kaikki kananmunankuoret säilöön ja tarkoituksessa olisi ostaa kimpassa hevosen rehukalkkia. Kalsiumin tarve on koiralla 130 mg/MEkg - koiran metabolinen paino lasketaan sen elopaino korotettuna 0,75 potenssiin, eli Oralla 17kg^0,75 = 8,4 kg, jolloin sen kalsiumin tarve on 1,1 g/pvä. Huomioon tulee ottaa kalkkivalmisteen kalsiumpitoisuus sekä ruuasta saatava kalkki. Esimerkiksi luita syöttämällä kalsiumtarve täyttyy 1 g/luuta/pvä.
Myös omega3-rasvahappojen saanti pitää turvata esimerkiksi lohiöljyillä ja/tai erillisillä valmisteilla (Nutrolin on hyvä, mutta esimerkiksi HauHaun ja Planet Petin omega3-öljyt ovat käytännössä ihan samaa tavaraa). Mun mudeille olen antanut ihan reilustikin öljyjä, etenkin Oralle, jonka turkki ei ole ikinä ollut mitenkään erityisen hyvä. Merilevä on lisäksi hyvä jodin lähde ja auttaa hammashoidossa pehmentämällä hammaskiveä. Lisäksi lisäravinnekaapistani löytyy maitohappobakteereja pahan päivän varalle, mikäli mahan toiminta joskus reistailee, sekä valkosipulia, jota syödään kesäisin punkkien torjuntaan. Valkosipulin suhteen monet ovat hysteerisiä, mutta ne määrät, mitä koiralle kesäkaudella sitä syötetään, eivät millään saa aiheutettua paljon pelättyä anemiaa - siihen vaadittaisi aika törkeän paljon sipulia.

Kun lisäravinnetarpeet laskee ns. "nollasta", tulee luultavasti kaikkea syötettyä koiralle vähän liikaa, koska luonnollisesti myös se koiran syömä ruoka sisältää erinäisiä määriä niitä kivennäisaineita ja vitamiineja. Jos myös ne alkaisi laskea saanteihin, menisi siinä itse kullakin pää auttamattoman sekaisin. Mä olen kuitenkin ratkaissut dilemman ajattelemalla, että koska koirat ovat yksilöitä ja aineiden imeytyminen ei ikinä ole 100-prosenttista, on lasketut arvot joka tapauksessa viitteellisiä. Mieluummin aavistus liikaa kuin ihan liian vähän.


Sian munuaiset keittymässä nameiksi

Mitä sitten syöttää namiksi raakaruokittavalle koiralle? Mä en jaksa vaivata päätäni moisella. Lenkillä ja ihan muutenkin ns. peruspalkaksi mulla koirat saa nappuloita. Melkein mikä tahansa nappulamerkki käy, missä nyt ei ole mitään hirveää määrää väriaineita tai ihan pelkkää vehnää. Namit eivät kuitenkaan ole koiran pääasiallinen ruokavalio, joten en ole kokenut sen olevan niin tärkeää. Jos mulla olisi oikeasti pieniä koiria, jotka syövät yhtä paljon kuin linnut ja joille namit olisivat puolet ruuasta, olisin varmasti tarkempi. Tykkään muutenkin syöttää koirilleni nappuloita edes nameina, jotta ne voisivat joskus hätävarana esim. reissussa popsia ateriakseen nappulaa tai esim. hiilaripitoisempaa märkäruokaa, eikä maha mene siitä heti nurin. Laiskana ja köyhänä koiranomistajana treeneissä on usein mukana nakkeja, jotka kammottavat suolaisuudellaan. Koirille tarkoitetuista treeninameista käytän lähinnä niitä, mitä kisoista sattuu saamaan palkinnoksi. Kun vähän jaksaa panostaa, on kuitenkin olemassa hirveän helppoja tapoja tehdä koiralle kaikin puolin terveellisiä nameja (lähinnä treeneihin meidän tilanteessa) - erilaisilla resepteillä on tullut tehtyä levynameja, ja kattilaan on päätynyt tähän mennessä broilerin sydämiä, broilerin kivipiiraa ja sian munuaisia. Keittämisen jälkeen elimet on helppo pilkkoa saksilla paloiksi ja pistää pakkaseen, josta saa helposti noukittua pienenkin määrän nameja treenikentälle. Isommassa ruokakaupassa kannattaa siis pitää silmällä tarjousten suhteen ihmisten liha- ja kalatiskien lisäksi myös elinhyllyä, josta bongaa yllättävän usein alennuslappusella merkittyjä pakkauksia!

Maksanameja - olen tehnyt levynä paistamalla useammalla reseptillä nameja koirille. Pääpiirteittäin sekoitetaan haluttu liha, kananmunia ja perunajauhoja (sekä halutessaan kaurahiutaleita) ja isketään ohueksi levyksi pellille. Kypsennetty levy leikataan paloiksi ja voidaan vielä kuivattaa lisää uunissa. Ainekset voi myös käyttää blenderin kautta tasaisemman tuloksen saamiseksi.
Päivitys 10.3.15/ Lisäilin pari lausetta E-vitamiinin kappaleeseen.
Päivitys 28.8.15/ Muutama sananen lisää kalsiumin kohdalle.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Rally-tokon kylttejä osa 1

Useamman kanssa on ollut puhetta rally-tokon kylttien ihmeellisyydestä. Niitä on vaikea tulkita, eikä lyhyt kylttiselostuskaan kerro kovin paljoa enempää kuin kummallinen kuva. Koska Ora osaa kaikki kyltit, syntyi ajatus ns. opetusvideoista. Tarkoitus oli alun perin tehdä ne hallissa, toisen ihmisen kuvaamana, mutta koska me nyt karanteenataan ja inspiraatio iski, tässä tulee! Käsittelyyn otin näin ensimmäiseen osaan kaikkein eniten puhutelleet puolta vaihtavat täyskäännökset, puolenvaihdot, peruutukset ja pyörähdykset (viimeisen piti olla myös toisella puolella, mutta muokkausohjelma ei suostunut kanssani yhteistyöhön, joten jätin sen suosiolla pois).
Molemmat oikeaan -täyskäännös, kun koira on oikealla, on videoltakin nähtävillä Oralla vähän turhan tönkkö eikä niin yhtäaikainein kuin se ihannesuorituksessa olisi, samoin kuin puolenvaihto edessä, mutta ei anneta niiden nyt häiritä.

Onko tämä ihan hölmö idea vai oliko teille tästä iloa? Olisiko kannatusta muidenkin kylttien samankaltaiselle videoinnille, ja ehkä tämänkin päivittämiselle paremmalla ajalla?

Videolla kyltit 54, 61, 65, 66, 68, 69, 81, 82, 83 ja 85.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Helmikuun kuvasatoa


Jos ensimmäinen arvonta, niin miksei ensimmäinen kuvapostauskin. Nyt, kun treenaamassa ei päästä käymään, niin lenkkeiltyä tulee luonnollisesti vähän enemmän ja ahkerammin. Koska kelit ovat olleet mitä ihanimmat - esimerkiksi eilen työhaastatteluun mennessäni puin päälleni kesätakkini - on kamerakin kulkenut lenkeillä aika ahkerasti mukana. Tänään tuli julkaistavaksi poikkeuksellisen paljon materiaalia ja jotta en hukuta seuraavan postauksen tekstiä täysin kuviin, ajattelin pyhittää kuville kokonaan oman postauksen ensimmäistä kertaa.

Mikä kuvista on suosikkisi?































tiistai 10. helmikuuta 2015

Sadan lukijan arvonta!

Ihan huisia. En ole ikinä kirjoittanut blogia siksi, että saisin lukijoita, eikä lukijamäärä ole ikinä ollut minulle mikään iso juttu. Nyt kuitenkin on käynyt niin, että tämän blogin lukijoiden määrä on noussut kolminumeroiseksi! Sataa henkilöä siis julkisesti Bloggerin kautta kiinnostaa, mitä tänne kirjoitan ja saattaa jopa lukea postauksia aika ajoin. Näiden lisäksi tietysti monet nimettömät lukijat, joita tiedän olevan ainakin jonkin verran. Olen syvästi kiitollinen kaikille ja teidän ihanat kommenttinne piristävät päivää ihan hurjan paljon. Kiitos kuuluu siis lukijoille blogihistoriani ensimmäisen arvonnan kautta!


Arvonnan meille lupasi sponsoroida ihana Heidi ja Valto-tuotteet. Arvottavana on kaksi iki-ihanaa pantaa koiralle, jotka voittaja saa mittojen mukaan ja omalla lukitustoiveellaan postin kautta. Voittajia on kaksi, ja kullekin lähetetään yksi panta. Kerrothan, jos haluat osallistua vain toisen pannan arvontaan.

Seuraavanlaiset pantakuosit ovat arvottavana:


 Arvontaan osallistuaksesi saat arvan...
...olemalla blogin julkinen lukija Bloggerissa ja/tai
...mainostamalla arvontaa blogissasi (muista linkki osallistuessasi!)

Eli suomeksi: mikäli mainostat arvontaa, sinun ei tarvitse olla lukija. Tällöin saat yhden arvan. Mikäli olet lukija, mutta et mainosta blogia, saat myös vain yhden arvan. Mikäli luet blogia ja  mainostat arvontaa blogissasi, saat kaksi arpaa.
Arvontaan osallistuaksesi kommentoi tähän postaukseen ja kerro, monellako arvalla osallistut, oletko lukija sekä toimiva sähköpostiosoitteesi. Voit mainostaa arvontaa linkkaamalla ylhäällä olevan arvonta-kuvan joko blogisi postaukseen, sivupalkkiin tms.


Osallistumisia otetaan vastaan  kymmenen päivää, eli deadline on pe 20.2.2015. Pyrin suorittamaan puolueettoman voittajan arpomisen sitä seuraavana viikonloppuna.
Onnea arvontaan! :)

maanantai 9. helmikuuta 2015

RTK3 muudi


Ren 15 vko
 

Meillä ollaan laiskoteltu oikein urakalla. Me ei olla käyty juuri missään normaaliin tahtiin verraten ja treenitkin ovat olleet vähemmässä kuin varmaan ikinä, eli ihan minimissä. Mä olin pari viikkoa sitten useamman päivän voimattomana kipeänä sängyn pohjalla, joka tarkoitti koirille toimetttomuutta.
Pieni kenneyskäepäilykin oli, jonka takia ei käyty perjantain ohjatuissa, mutta luulin meidän päässeen pelkällä säikähdyksellä - ennen viime viikonloppua, kun pentunen köhi taas oikein urakalla la illan ja su aamun. Nyt sitten vissiin karanteenataan ja treenitauko pitkittyy entisestään. Onneksi ei mitään sen vakavampaa, Ren on reipas oma itsensä eikä juurikaan edes köhi. Erityisen kurjaa tämä kuitenkin on treenifiiliksen palaamisen ja vuodenajan takia, koska ulkona kunnolla treenaaminen kahden koiran kanssa on pieni mahdottomuus, kun toista koiraa ei voi pistää odottamaan ulkokentän laidalla. Ren ei myöskään voi käydä hakemassa 16-viikkoisrokotuksiaan ennen kuin on 100-prosenttisen varmasti täysin terve, ja ensi viikonlopulta piti perua niin agilitykisat lauantailta kuin Takkutukkien tokotreenit sunnuntailta. Ensi viikko olisi myös ollut kokonaan vapaa, joka olisi tarkoittanut päiviä vapaatreenaamassa Ojangossa. Voi pöh! Joskus kuitenkin myös näin, ja kiva huomata, etteivät koirat ota moisesta toimeettomuudesta itseensä - molemmat ovat ihan samanlaisia kuin aktiiviviikkoinakin.


Ns. "välipäivinä" ehdittiin Oran kanssa treenata huimat kaksi kertaa kunnolla ja kisata kerran, Rennien kanssa ei sitäkään vähää. Helmikuun ensimmäisenä käytiin fakon kanssa rally-tokon koulutusohjaajakurssin harjoituskoirakkoina Klaukkalassa. Anita tuli käppäniensä kanssa koppaamaan meidät kyytiin ja useampi tunti vierähti kivassa tapahtumassa. Tunnelma oli ihan hirveän kiva ja tuli tutustuttua useammankin rallyihmisen kanssa, ihan mahtavuutta. Hirveä hälinä oli pienessä hallissa kun koirakkoja oli ehkä kymmenen ja koulutusohjaajia jonkin verran enemmän, ja kaikki hääräsivät samaan aikaan. Oli ainakin hyvä treeni!
Kolme puolituntista oli ohjelmassa. Ensin käytiin tekemässä yksittäistä liikettä ja meille valikoitui istu-käännös oikeaan/vasempaan (jätä koira)-sivulle. Tehtiin yhden kouluttajaharjoittelijan silmän alla lähinnä jättöharjoituksia, ja no, eihän Oralla ollut sellaisessa mitään ongelmaa. Kerroin meidän haasteeksi häiriön ja "vaikein" treeni tätä oli koira jätettynä istumaan, mä tiputtelin lelut taskuista ja kouluttaja huuteli Oran vieressä häiriökäskyjä. Eihän se korvaansa lotkauttanutkaan, kuten olin aavistellutkin, mutta koska oltiin harjoituskoirakkoja, ei mitään saanut kyseenalaistaa tai sanoa, ettei tarvitse tehdä, heh. Tehtiin myös molemminpuoleiset kyltit ongelmitta ja jäätiin sitten katsomaan meidän hieman jätättävää oikean puolen seuruuta, jossa treeninä tehtiin palkanheittoa oikealla kädellä vasemmalle etuviistoon. Siirryttiin sitten vielä tekemään merkkitreeniä ja yllättävää kyllä, mudi ei tuntunut ollenkaan hahmottavan koko merkkiä - oliko syy merkin suuressa koossa, sen viereisessä peilissä joka heijasti merkin ja hallin vai tilanteessa, mutta Ora oli varsinkin alkuun aika hukassa sen merkin kanssa. Kyllä se sitten lopulta löytyi, mutta aika huonosti.
Toisten kahden treenin aiheena kisamainen ratatreeni. Kaksi lyhyttä, vähän tilaa vievää VOI/MES-rataa, välissä reilun vartin tauko. Ensimmäinen rata oli tosi meneväinen, aika vähän mitään pysäyttäviä kylttejä ja paljon vasemmalla puolella seuraamista, mutta aika vaativa silti. Toisessa radassa enemmän pysäyttäviä ja lähes koko rata oikealla puolella seuraten. Arvottu suoritusjärjestys ja kisamainen rataantutustuminen. Mitä tekee Ora? Virheettömät radat. Molemmilla kerroilla. Ihan älyttömän hieno, saatiin aika sairaasti kehuja. Toisella radalla ainoat pikkuvirheet oli liikkeestä maahan-kierrä koira (koira oikealla) -kyltillä vähän vino maahanmeno ja koira oikealla suoritetussa tulppaanissa ehkä aavistuksen huono yhtäaikaisuus, mutta niistä kuulemma tuskin olisi tullut mitään virheitä kokeessa. Jäi hirveän hyvä fiilis. Treenien jälkeen käytiin vielä pikaisella lenkillä metsäkukkulalla käppänien Vinskin ja Viirun, aussie Justin ja kääkkä Siman kanssa.


Kävin viime perjantaina kouluttamassa taas mun agiryhmän ja otin Oran sekatreenaamaan ennen sitä vähäksi aikaa. Aloitettiin rally-tokon merkillä, koska oli jäänyt siitä huono maku sieltä koulutusohjaajakurssilta. Ei mitään ongelmaa, lähetin oikein superkaukaakin, ja löysi hyvin. Sen jälkeen vähän agilityä: tehtiin sylkkärikeppejä niin, että kun koira tuli u-putkesta kohti, lähetin sen kaukaa sulkkärillä kepeille, jotka olivat putken takana. Myös A:ta tehtiin isolla sivuetäisyydellä. Agilityn saralta ei sitten kummempia, kenttä oli aika tyhjillään ja mun oli tarkoituskin tulla tekemään ruututreeniä, joten en lähtenyt kasaamaankaan mitään. Ja voihan ruutu... Edellisen kerran ruutumokailut eivät olleet jääneet siihen, vaan Ora oli vähän pihalla ja yritti päästä helpommalla tarjoamalla vähän mitä sattuu. Otettiin sitten käyttöön salainen ase alias kosketusalusta, ja saatiin ihan kivojakin toistoja ruutuun. Milloinhan tuon liikkeen olisi tarkoitus valmistua, tuntuu ikuisuusprojektilta...


Kisarintamalle kuuluu sellaista, että viime lauantaina käytiin Oran kanssa Janakkalassa rally-tokokokeessa, kuten varmaan tämän postauksen otsikostakin voi jo päätellä. Matkattiin ensin Ruskeasuolle parilla bussilla, josta Eva-Lotta meidät otti koirineen kyytiin. Valmistautuminen ja kaikki muukin meni aika nappiin, joskin koiravilinässä Ora otti jotenkin tosi paljon häiriötä, mutta sitten taas syrjemmässä teki ihan kivasti. Oli vain jo lämpätessä ihan hirveän vuotavainen, piti ihme älämölöä etenkin oikealla puolella työskennellessä ja haukkukin pääsi herkästi. Voittajassa yhteensä 13 koirakkoa, me jossain puolivälissä suoritusvuorossa suunnilleen.
Itse radalla Ora oli tosi kiva, oli mukavasti mukana.
Eteentuloissa se on nyt alkanut keksiä itselleen jotain ongelmia ja on alkanut tulla hitaasti eteen ja kiertämästä aavistuksen vinoon varsinkin oikealle puolelle perusasentoon, mutta rally-tokon mittapuulla teki senkin liikkeen ihan hyvin. Houkutusta ei noteerannut, istu-käännös-istu ensimmäinen pa oli hidas, mutta kantapään kautta oppineena osasin varautua siihen ja odotin, että pylly kävi maassa. Peruutuksissa mudi sitten ei enää pystynyt pidättämään ja se hau tuli sieltä, mulla meni laskut sekaisin ja varmuuden vuoksi uusin kyltin - ja onneksi uusinkin, koska videolta katsottaessa olin ottanut neljännenkin askeleen. Radalla oli kaksi hyppyä, joissa molemmissa Ora sanoi hau. Voihan! Onneksi yksittäiset haukut on vielä sallittuja, vaikka en niistä itse yhtään tykkääkään. Ei se ole enää aikoihin hypyissä sanonut sanaakaan. Käytösruutu suoritettiin edessä maate kaksi minuuttia, jossa ei ollut ongelmia. Tällä suorituksella ainoa virheemme oli radalla se peruutuksen uusiminen, eli yhteensä pisteitä kertyi 97 p, VOIHYV, jolla sijoituimme 1/13 ja Orasta tuli RTK3! Seuraavat kisat kisaammekin sitten jo mestariluokassa - tänään ilmosin fakon kuukauden päähän Lahteen, ja ainakin lomake meni perille, mutta jännitetään vielä saatiinko paikka vai ei. Ora on muuten tällä hetkellä ensimmäinen ja ainoa virallinen RTK3-mudi. :)



Vaikka Ren ei ole päässyt mihinkään halliin treenaamaan, ollaan sisällä kuitenkin naksuteltu Renin kanssa aika ahkerasti molempien puolien perusasentoa. Vähän hitaammin tuntuu menevän kaaliin kuin moni muu juttu, mutta kovasti ollaan edistytty. Myös puiden ja tolppien takaakiertoja ollaan tehty ulkona ja Renniepennien hoksottimet ovat olleet erittäin hyvin toiminnassa. Vastapäivään tuntuu pentu kiertävän paljon paremmin, varmaan olen vahingossa vahvistanut liikaa oikean käden ohjausta. Palkkana olen käyttänyt hurjasti keppiä, ja hemmetti vieköön mikä puruote tuolla kakaralla onkaan! Sillä on keppiin hirveä raivo, pitää syvällä purulla ja kiskoo ja jopa noutaa, irroittaa kun käsketään ja iskee kiinni kun annetaan lupa. Ihan kuin aikuisen koiran kanssa treenaisi, huisia! Takaakiertoja ollaan tehty tuplina ja valssin kanssa, toimii ja koko ajan kauempaa ja kauempaa. Äänihuuletkin toimivat kovin hyvin jo. Kun päästään joskus taas hallille, pitää kokeilla toimiiko siivekkeilläkin.